TAJ MAHAL – Savoy
(Stony Plain SPCD1470)
Taj Mahal on herra, josta varmasti jokaisella Blues Newsiä lukevalla henkilöllä on todennäköisesti mielipide. Itse kuulun hänen faneihinsa. Näin herran Pori Jazzeilla pienessä klubissa, olisiko vuosi ollut 1998 tai jotain. Keikka teki silloin suuren vaikutuksen. Asiaa edesauttoi edellisvuonna ilmestynyt loistava albumi ”Señor Blues”, joka tuolloin oli Esa Kuloniemellä Ulvovat Sudet -ohjelmassa hevirotaatiossa. Tarkoitus oli tietenkin puffata tulevaa Suomen vierailua, mutta kyllä hyvää levyä sopii/pitää soittaa aina, kun siihen tilaisuus on.
Levyn nimi ”Savoy” viittaa kuuluisaan Harlemissa sijainneeseen Savoy Ballroomiin, jonka toiminta loppui 1958. Tämä albumi on tribuutti tuolle paikalle ja siksi kaikki sen kappaleet myös edustavat saman aikakauden musiikkia. Vanhojen kappaleiden versioinneissa on aina omat riskinsä, mutta Taj Mahal joukkoineen tuottaja John Simonin avustuksella on tehnyt erinomaista jälkeä. Suvantokohtia tai tyhjäkäyntiä ei ole, vaan levy toimii moitteettomasti aloitustahdeista loppumetreille asti. Tällaiselle ”nuoremman polven” bluesdiggarille suurin osa kappaleista on tuntemattomia ja voinen pitää niitä halutessani vaikka orkkissävelminä. Sen sijaan niille, jotka ovat kappaleista alkuperäisiä tai muita versioita kuulleet, levy todennäköisesti antaa paljon enemmän.
Stompin’ At The Savoy nostaa tunnelman heti korkealle ja jatkuu I’m Just Lucky So-And-So -kappaleessa. Vähän rajumpaa menoa tarjoilee mustalaisviulun kera toteutettu Sweet Georgia Brown, mutta mitään ”rocks off” -meininkiä ei tämäkään ole. Kappaleeseen liittyen muistan vuosien takaa erään leffan tms., jossa kaverukset etsivät soittajia bändinsä, ja varteenotettavalle ehdokkaalle esitetty kysymys, tunteeko hän ko. kappaleen, oli käännetty ”osaatko suloisen ruskean Georgian?”… Maria Muldaurin kanssa duetoitu Baby It’s Cold Outside kuulostaa näin heinäkuun helteillä aika huvittavalta. En voi asialle mitään, mutta olen yksi niistä, joille kappale on joululaulu.
”Savoy” on albumi, jota uskallan varauksetta suositella kaikille hyvästä musiikista pitäville. Vaikka joukossa on monia tuttuja kappaleita, Taj Mahalin käsittelyssä paketti kuulostaa tavallaan vanhalta, jotenkin tutulta, mutta onnistuu olemaan samalla kertaa aivan uskomattoman raikas! ”Savoyn” tunnelma on leppoisa ja kiireetön. Tämä on sitä musiikkia, jota patiolla, terassilla tai missä tahansa sopii kuunnella sunnuntai-iltapäivänä viileitä drinkkejä siemaillen.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 4/2023)
