TAB BENOIT – I Hear Thunder
(Whiskey Bayou WSK2024)
Tab Benoit, Louisianan omia polkujaan kulkeva kitaraässä, päättää vihdoin peräti 13 vuotta kestäneen hiljaiselonsa. Niin kauan kesti oikeustaistelu levytysoikeuksista. Benoit allekirjoitti kaksikymppisenä tulokkaana esikoisalbumistaan ”Nice And Warm” (1992) levytyssopimuksen, joka osoittautui myöhemmin todelliseksi orjakontrahdiksi.
Kun Benoitin ensimmäiset albumit tuottanut Justice Records kaatui, hänen oikeutensa siirtyivät ketjussa levy-yhtiöltä toiselle ilman, että artistilla itsellään oli siihen mitään sanomista. Benoitin ainoa keino oli olla levyttämättä mitään. Se oli varmasti raju ratkaisu, kun muistetaan, että hänen edellinen albuminsa ”Medicine” (2011) oli kiitelty arvostelumenestys ja Blues Music Awards -palkittu teos.
Mutta ei Benoit toki toimettomana ole ollut. Hän on aktiivisesti työskennellyt kotiseutunsa ympäristöasioiden puolestapuhujana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Live-keikkoja hän on myös tehnyt koko ajan. Uran uudelle vaiheelle tärkeä virstanpylväs toteutui 2017, kun hän perusti oman levy-yhtiön Whiskey Bayou Recordsin. Sen artisteja ovat mm. Alastair Greene, Damon Fowler ja Eric Johanson.
Ja nyt, seitsemän vuotta myöhemmin Benoit on viimein voinut julkaista omalla levymerkillään myös omaa uutta materiaalia. Heti kärkeen on sanottava, että ”I Hear Thunder” on niitä levyjä, joita todella kannatti odottaa. Benoit on urakoinut albumilla hartiavoimin. Hän äänitti, miksasi, masteroi ja tuotti levyn omassa Whiskey Bayou -studiossaan. Lisäksi hän sävelsi joko yksin tai yhdessä toisen louisianalaiskitaristin Anders Osbornen ja/tai maineikkaan The Meters -basisti George Porter Jr:n kanssa 10 vahvaa biisiä. Studiossa Benoitin kanssa työskentelivät Osbornen ja Porterin lisäksi vanhat soittokumppanit kiertuekokoonpanosta, basisti Corey Duplech ja rumpali Terence Higgins.
”I Hear Thunder” on täyteläinen ja hienosti toimiva kokoelma biisejä, jotka koostuvat Tab Benoitille tyypillisistä aineksista eli bluesista, rockista, soulista ja cajunista. Benoitin käsittelystä niistä syntyy persoonallinen, jopa jäljittelemätön keitos, jonka maku on muheva kuin tuntikausia haudutettu gumbo.
Benoitin käsissä kuusikielinen laulaa väkevästi, varsin raa’alla soundilla. Sitä täydentää hänen maanläheisellä tavalla rosoinen laulunsa, joka istuu hyvin äänekkääseen kitaratyyliin.
Monet lauluista syntyivät veneessä Louisianan suoalueella, Benoitille tärkeässä ympäristössä. Ne kertovat usein arkisista asioista, ihmissuhteista, mutta myös luonnosta. Albumin avaus- ja samalla nimikappale I Hear Thunder lyö heti kortit pöytään. Se on kovasärmäinen, räjähtävä bluesrock, jossa Benoit ja Osborne päästävät kitaransa irti. Se on kuin käyntikortti siitä, mitä seuraa.
Albumi on voimakkaasti yhtenäinen kokonaisuus, mutta siten, että jokaisella kappaleella on tilaa hengittää. Benoitin virtuoosimainen kitarointi sitoo yhteen sinänsä erilaisia kappaleita kuten levyn ehkä rootseimmat tunnelmat tarjoava The Ghost Of Gatemouth Brown, kunnianosoitus Louisianan legendalle Clarence ”Gatemouth” Brownille, sielukkaasti laulettu Still Gray tai loisteliaaseen kitarasooloon huipentuva hidas blues Overdue.
Watching The Gators Roll In on leimallisesti yksi näistä bayoussa syntyneistä kappaleista, itse asiassa pienen alligaattorin poikasen läsnä ollessa. Tässä vaiheessa arvoisa lukija varmaan jo arvaakin, mihin tai kehen Bayou Man viittaa.
Tässä meillä on levy, joka ansaitsee kaiken arvostuksen. Voi vain kuvitella, kuinka tärkeä se on Tab Benoitille, kaiken hänen kokemansa jälkeen. Surullinen tosiasia silti on ja valitettavasti taitaa pysyäkin: Benoitilla ei edelleenkään ole minkäänlaista valtaa pitkän uransa aiempiin tuotteisiin, lähes 20 albumiin.
Harri Aalto
(julkaistu BN-numerossa 5/2024)
