SYDÄNYÖN RYTMI – Erämaa
(SYDÄRICD005)
Keravalta kajahtaa! Toisella cd:llään Sydänyön Rytmi, solistinsa ja pääsääntöisen sanoittajansa Jari Tikan komennossa jo vuodesta 2004 operoinut suomenkielistä bluesrockia esittävä viisihenkinen yhtye tietää, miten albumi tulee polkaista käyntiin niin että nivusissa tuntuu: energiaa säästelemätön Rakkaudet tiet siivittää ajatukset sumeilematta 1960- ja 1970-lukujen vaihteen Cream-henkisiin tunnelmiin, Pasi Puolakan vahvan huuliharpun väkevöittämänä.
Kakkosraidalla Puolakka vaihtaa soittimensa huiluksi, kun Haudassa taistelun heivaa musiikin painopisteen entistä psykedeelisemmille leveleille. Useilla kappaleilla ääneen pääsevä huilu onkin yksi ”Erämaan” selkeimmistä ja samalla omaleimaisimmista – sekä ihme kyllä sangen luontevalta kuulostavista musiikillisista tarttumapinnoista, orkesterin kaiken kaikkiaan itsevarman bändisoiton sekä Tikan sallituissa rajoissa machoilevan laulutyöskentelyn ohella. Tarkasti tilanteen tasalla on myös huolitellusti läpi levyn musisoiva kitaristi Mikko Kettunen, joka on lisäksi vastannut yhdessä Tikan kanssa enemmistöstä kuultavien kappaleiden säveltämisestä.
Sydänyön Rytmi ei kuitenkaan ole yksinomaan blueskokoonpano. Sen repertuaarissa vilahtavat vaikutteiden antajina yhtä lailla esimerkiksi Kolmannen Naisen sekä etenkin tunnetasolla jopa Juice Leskisen tapaiset Suomirokin peruspukarit. Juankosken sankarin haamun voisi mieltää kummittelemaan myös pitkäsoiton suorasukaisimman bluesruntan Herrain perseet taustalle. Toisaalta, englanniksi esitettynä vaikkapa tulinen Sääriesi risti ja Chuck Berrylle lyyristä kunniaa tekevä K-juna (kuuma kyyti) menisivät vaivatta nykypäivän modernista kalpeanaamabluesista siinä missä Tommy Castrot, Kenny Wayne Shepherdit ja Bonamassatkin.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 6/2021)
