SUNCITY BLUES – Blues On My Mind
(SCBCD2023, omakustanne)
Naantalin aurinkoisten esikoinen sisältää kymmenen omaa sävellystä, joista päävastuussa on laulajakitaristi Harri Laakso, bändin muiden jäsenten suosiollisella avustuksella. Musiikillisesti ollaan ehkä enemmän brittibluesin kuin amerikkalaisen bluesin maisemissa.
Tutunkuuloisesta bluesteemasta jykevöitetty My Train Has Gone on täynnä asennetta. Kappaleen riffin kuullessani meinasin pariinkin kertaan tarttua puhelimeen, sillä edellisen luurini, Marshall Londonin, soittoäänenä oli Blues 43, joka liippaa hyvin läheltä My Train Has Gonea sekä Jartse Tuomisen Texas Rootsia, joiden isoäiti on tietenkin Creamin näkemys Blind Joe Reynoldsin sävellyksestä Outside Woman Blues. Toinen suosikkikappaleeni, levyn ehkä bluespitoisin raita Long And Winding Road on varmasti saanut hieman vaikutteita Albert Kingin As The Years Go Passing By -sävellyksestä, mutta kopioinnista heitä on turha syyttää. Tiukan shufflekompin siivittämä Born In New Orleans sisältää maukkaita soolopoikasia. Hidas One For My Friend murrettuine lauluineen on varsinainen tunnelataus.
Kitarat on miksattu mukavan selkeiksi ja harppu on kiitettävän tuhti. Vaikka studiossa tallennettujen kappaleiden tekninen taso on parempi, eivät treenikämpällä äänitetyt kappaleet ole suinkaan huonompia. Pieni kotikutoisuus on tällä kertaa hyvästä. Jos heidän tarkoituksenaan oli tehdä vain käyntikortti keikkojen saamisen vauhdittamiseksi, niin kyllä lopputulos on täysipainoinen albumi ja aika hyvä debyyttialbumiksi. Riffit tempaavat mukaansa, kappaleissa ei ole mitään turhaa. Oleellinen siis välittyy. Kokonaisuutena ensiluokkaista, tunnelmaa nostattavaa, klubi- ja pubikansaa janottavaa musiikkia.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)
