THE SLIPPERS
Dancin' With A Hurricane!
(Bluelight BLR 33148 1 [LP] / BLR 33148 2 [CD])
A (1) Cat Talkin' (2) Blue Days, Black Nights (3) Mess Around (4) Lights Out (5) Wee Willie Brown (6) Shakin' The Blues (7) One Hand Loose
B (1) Morse Code (2) Cast Iron Arm (3) Goose Bumps (4) Caterpillar (5) Ten Little Women (6) Touch Of Lovin' (7) Don't Let Go
(cd-painoksella A5 on korvattu kappaleella “You've Got Me” ja A7 kappaleella “Lonesome Train”)

Bluelight-yhtiön ensimmäistä uudelleenaktivoitumisen jälkeistä täysin kotimaisin voimin aikaansaatua ja tuoreita tallenteita sisältävää albumia tähdittää monelle fin-a-billyn ystävälle tuttu orkesteri jo yli kolmenkymmenen vuoden takaa.

Helsingin Jakomäen suunnalla vuoden 1978 tienoilla perustettu The Slippers vetäytyi aktiivikuvioista ensimmäisen kerran jo syksyllä 1982, voi kai sanoa, menestyksensä huipulla – Esa Pulliaisen ja kumppanien valvovien tuottajasilmien alla toteutetun neljän vinyyliseiskatuuman sekä kahden laadukkaan LP-levyn jälkeen, kun armeija ilmaantui sotkemaan poikain soittoharrastusta ja kun pahin billy-boomikin oli jo osoittamassa selviä laantumisen merkkejä. Tästä 15 vuotta myöhemmin yhtye kokosi kuitenkin voimansa uudelleen, ja on myös jatkanut musisoimista siitä lähtien. Vuoden 1997 reunion-miehitykseen kuuluneista perustajajäsenistä ovat yhä mukana laulava rumpali Keijo ”Keke” Siuruainen (ent. Jääskeläinen) sekä kontrabasisti Klaus ”Klade” Sihvonen. Vielä Slippersin vuoden 2000 Goofin'- albumilla ”Broken Bones” soittanut originaalikitaristi Timo ”Peltsi” Peltola on sen sijaan luovuttanut sittemmin paikkansa bändin uusjäsenille, The Munsons -duonakin kunnostautuneille kitaristi-laulajille Tokelalle ja Tommi Vikstenille.

Slippersin edellisestä studiovisiitistä on siis kulunut jo rapiat 14 vuotta, eikä tämä Bluelight-uutuuskaan tuo muutosta asetelmaan – kyseessä kun on Helsingin Liberté-klubilla sunnuntaisena iltapäivänä 27. maaliskuuta 2011 äänitetty konserttitallenne. Live-julkaisu on silti tälle kokoonpanolle ratkaisuna varsin luonteva. Kolmen ilmeikkään, sopivasti toisistaan erottuvan (mutta myös stemmalaulun esimerkillisesti hallitsevan) solistin voimin yhtye pystyy tarjoamaan keikoillaan totuttua monipuolisemman ”revyyn”, jossa eri musiikkityylien vuoropuhelu vanhan koulukunnan rockabillyn, suoraviivaisesti runnovan rock'n'rollin, kantrin ja rhythm'n'bluesin välillä saadaan pelittämään oivallisesti nimenomaan soololaulajan tehtäviä vuorottelemalla.

Keskivertoa laaja-alaisemmasta levytysrepertuaaristaan jo 1980-luvun alkuvuosina kiitosta saanut Slippers tuli aikoinaan noteeratuksi myös poikkeuksellisen ennakkoluulottomana herkkien kiertokomppiballadien tulkitsijana (muistattehan mm. kauniin ”Thousand Stars'in” sekä omatekoiset rakkauslaulut ”You Left Me Crying” ja ”Under The Moon”). Enää eivät keski-ikäistyneet ”tohvelisankarit” näytä hempeilyistä erityisemmin piittaavan, ja täysiveristen slovarien puutetta voikin pitää pienenä miinuksena myös ”Dancin' With A Hurricanen” kohdalla. Samaten yhtyeelle aina niin leimallista laadukasta omaa tuotantoa ei tämänkertaiselta live-otokselta valitettavasti löydy, vaan kappalevalinnat ovat nyt syystä tai toisesta painottuneet kohtuullisen tuttuihin lainaraitoihin.

Jo vuoden 1980 Slippers-debyyttialbumille versioitu The Flying Saucers -yhtyeen ”Cat Talkin'” käynnistää bileet vielä hieman kankeahkon oloisena lämmittelyshufflena, mutta pian niin yhtyeen kuin yleisönkin estot saadaan vapautetuiksi. Myös bändin tavaramerkiksi omaksutut lauluharmoniat pääsevät oikeuksiinsa etenkin albumin loppupuolella. Vähäisimpään ykkössolistin asemaan tyytyvä Viksten (joka vokalisoi Mac Curtisin ”Goose Bumpsin” sekä Lou Grahamin bluesahtavan ”Wee Willie Brownin”) tuo itseään paremmin esille suvereenin soolokitaratyöskentelynsä kautta, joskaan eipä herra Tuokkola (jonka laulettavaksi ovat päätyneet rock'n'roll-numerot ”Lights Out”, ”Cast Iron Arm”, ”Ten Little Women” ja ”Don't Let Go” sekä George Jonesin honkytonk-kantri ”Shakin' The Blues”) hänelle toisena kitaristina juuri kalpene. Siuruaisen jossain määrin väkinäinen vokalisointitapa ei ole itseäni oikein koskaan täysin sulattanut, mutta pakko silti myöntää, että mm. rohkean yliampuva näkemys Ray Charlesin ”Mess Around'ista” sekä rennosti rullaavan lauluyhtye-tyylisen sovituksen varaan rakennettu Bobby Sykesin ”Touch Of Lovin'” ovat kyllä omiaan loiventamaan tätä mielipidettä.

Mallikkaasti vaikkakaan ei niin järin innostuneen oloisesti taittuvat tottakai myös bändin nuoruusvuosien levyiltä keikkarutiineihin ikuisiksi ajoiksi vakioituneet "Caterpillar", "One Hand Loose" ja "Lonesome Train". Kyseiset rock'n'roll-standardit lienevät siten ohittamattomia etappeja Bluelight-taltioinnillakin, mutta rehellisyyden nimissä itse olisin kyllä mieluusti suonut niiden tilalle jotakin hivenen yllätyksellisempää. Samankaltaisena Slippers-livebravuurina on opittu kansan syvissä riveissä tuntemaan myös Matchboxin ja Steve Bloomfieldin 1970-lukuinen billyklassikko "Hurricane", jonka lyriikoiden kantava teema on nyt johdettu kekseliäästi ainoastaan albumin otsikkoon - vieläpä harvinaisen kuvaavaan sellaiseen.

Seuraavalla levytyskerralla sitten sinne studion puolelle, esimerkiksi niiden tältä erää uupumaan jääneiden nyyhkyballadien kera.

Pete Hoppula