SLEEPWELLERS
Every Scar Tells A Story
(Edutron SLEEPW-01)
(1) Half Empty/Half Full (2) Every Scar Tells A Story (3) Night Drive Trip (4) Don’t Break The Rules (Just Bend A Bit) (5) Mixed Signals (6) Maximising Blue (7) No Way This Way (8) Engine Roams

Härmä tuntuu olevan brittiläisen pubrockin toinen kotimaa. Englantilaistyyppistä rhythm’n’bluesia veivaavia orkestereita löytyy lähes joka toisesta kylästä ja kauppalasta. Dr Feelgoodin ja Pirateksen rallit raikavat taajaan ja varmasti pitkin Suomenniemeä erinäisissä riemuliitereissä ja kulmakippolaissa niin kesäyön valoisassa viimassa kuin keskitalven pilkkopimeässä räntäsateessakin. Ja hyvä niin! Maanläheisen yksinkertaisen ränttätäntän ystäviä kun löytyy maastamme vielä enemmän kuin sen soittajia.

Tämänkertainen alan edustaja on nelimiehinen porvoolaisorkesteri Sleepwellers. Yhtiö on ollut markkinoilla kolmen vuoden ajan. Sleepwellersin kaikki soittajat ovat pitkän linjan muusikoita (siis aikamiehiä) ja soittavat useissa muissakin kokoonpanoissa, mutta paluu perusasioiden ääreen on jokaiselle soittajalle aina mieleen. Soittojärjestys yhtiössä on seuraavanlainen: Pasi Siltakorpi (kitara, laulu), Ari Siltakorpi (basso, taustalaulu), Markku Räty (kitara) ja Thomas Törnroos (rummut). Bändi itse luonnehtii musiikkiaan rokkaavaksi rytmibluesiksi (varsin omaperäistä). Sleepwellers vannookin englantilaisten pubrocksankareiden nimeen ja niinpä orkesterin keikkasetin jykevä perus muodostuu alan legendojen kuten Dr Feelgoodin tuotannosta ja muista klassikoista sleepwellers-tyyliin käsiteltynä. Omaakin perinteen mukaista tuotantoa on alkanut hivuttautua keikkasettiin.

Ja sitä pitää sisällään myös Sleepwellersin juuri julkaistu uusi levy “Every Scar Tells A Story”. Kiekolta löytyy kahdeksan rallia, jotka kaikki ovat siis omaa tuotantoa, tarkemmin ottaen P. Siltakorven kynästä lähtöisin. Ja varsin mainioita renkutuksia onkin aikaiseksi saatu. Soitot ovat vaivattoman svengaavia ja sopivan monipuolisia. Letkeän rullaavasti kulkeva aloitus “Half Empty/Half Full” on varsin mainio bluesiskelmä. Soitosta ja varsinkin laulusta tulee hakemattakin mieleen eräs härmä-r&b:n peruspilari: Tortilla Flat. Samaa tanssilattiaa kuluttavaa linjaa edustaa myös komeasti rokkaava “Don’t Break The Rules (Just Bend A Bit)”. Hieman rankempaa näkemystä edustavat nimibiisi ja “Night Drive Trip” toimivat myös kunnialla. Varsin makoisa pala on myös perinteinen hituriblues “No Way This Way”. Lätyn lopettaa rankan erilainen “Engine Roams”, jossa voi olla kuulevinaan vaikkapa jonkinsortin modernia kantria tai ihan mitä vaan. Joka tapauksessa varsin mielenkiintoinen veto. Niin kuin on koko albumikin. Monipuolista, perinnetietoista ja omaperäistä rokkenrollia ja rytmänbluesia olis jälleen kerran tarjolla. Tällä kertaa tuotemerkillä Sleepwellers.

Pokke Korhonen