SLEEPWELLERS – Nothin’ But A Number
(Edutron SLEEPW-08)
Sleepwellers-yhtyeen kohdalla lienee tarkkaa harkintaa se, että olemalla moni-ilmeinen vältetään leimautumista yhden jipon bändiksi. Äkkiseltään voisi uutuusalbumia kutsua jopa linjattomaksi, tiukkapipoisuuteen ei kuitenkaan ole mitään tarvetta. Näin kuulija voi nauttia monen sortin musiikillisista kerrostumista ja samalla hän pysyy taatusti valppaana, että mitähän ylläriä seuraavaksi puskee. Sanotaan vähän leikillisesti, että Sleepwellers on julkaissut tripla-EP:n yksissä kansissa!
Jos r&b on lähtökohtaisesti bändin leipäpuu, niin avauksen troikka pelittää sillä osastolla vankasti. Blues On Blues Off soi tänttäränttäillen, What A Fakir sisältää hienoa slideä edeten hyppykomppistompperina ja Nomen Est Omen päristää hyväliitoisena shufflena. Cake Song sekoittaa 60-lukua, r&b:tä ja ehkä vähän rautalankaakin keskenään, lopputuloksena on yksinkertaisesti hyvä biisi. Nimikappale Age Is Nothin’ But A Number starttaa vekkulilla venytysäänellä, rompaten ja stompaten mainiona r&b-palana. Edelleen rytmibluus-ratkaisua mutta laajennetulla lähestymisvinkkelillä edustaa Trouble Couble, taustalla kuuluu jopa haitari ja tyylikirjoon on tarttunut kivasti cajunia ja zydecoa. Rautalanka kohtaa 60-luvun ja r&b:n vauhdikkaasti etenevällä Space Trainilla.
Yllätyksellisempiä momentteja alkaa pudota tiskille pirteän nätillä Pop Up Babyllä, jossa on vahva 60-lukulainen teinitunnelma. Play The Record on suoraa rokkausta ja napakasti hölkkäävä esitys toimii. Susikoski In St Petersburg pistää twistiksi ja rullaa komeana rautalankana. Erittäin tiukasti kuuloluihin tarttuva Too Steady A Man johdattaa jälleen ajatuksia 60-luvun poppiin. Fiilistelypuolelta korkeimmat pojot silti nappaa Honey Jar, jonka hitaassa tempossa yhdistyvät oivaltavasti niin iskelmä, rautalanka kuin 60-lukulainen popilmaisukin.
Pirteä kiekko, joka vain petraa soittokertojen myötä.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 3/2022)
