SEAN CHAMBERS – That’s What I’m Talkin’ About – Tribute To Hubert Sumlin
(Quarto Valley QVR0143)
Hubert Sumlin (1931–2011) lienee kaikille Blues Newsin lukijoille tuttu kaveri. Hänet muistetaan lähinnä Howlin’ Wolfin luottokitaristina, mutta paljon muutakin herra on uransa aikana tehnyt. Sumlinia on pidetty yhtenä nykyajan merkittävimmistä blueskitaristeista, jopa siinä määrin, että Mick Jagger ja Keith Richards maksoivat hänen hautajaiskulunsa. Kyseessä oli myös Sean Chambersin hyvä ystävä ja mentori, jonka muistolle arvioitavana oleva levy on tehty. Kappaleet ovat luonnollisesti sellaisia, joissa Sumlin on soittanut, poikkeuksena ainoastaan Chambersin kirjoittama Hubert’s Song.
Vaikka tribuuttilevystä on kyse, ei mukana ole 1:1 versioita, vaan sovituksiin on haettu hiukan uutta näkökulmaa. Se, ettei Chambers soita Sumlinin tavoin, vaan käyttää äänensärkijää, tulee varmasti jakamaan mielipiteet jyrkästi kahtia. Minusta sen käyttö saa tutut kappaleet kuulostamaan tuoreilta.
Julkaisun ainoa Sumlinin sävellys on James Cottonin ja Sumlinin 80-luvun lopulla ilmestyneeltä levyltä ”Heart & Soul” blokattu instrumentaali Chunky. Versio poikkeaa alkuperäisestä aika tavalla, sillä mukana ei ole harppua ja melodia tulkitaan kitaran sekä Bruce Katzin soittaman Hammondin voimin. Seuraavana saamme varsin jäätävän tulkinnan yhdestä Howlin’ Wolf -suosikeistani Do The Do, jossa Chambers esittelee taitojaan slidekitaristina, ja hyvin hän soittaakin. Lauluosuudessa luovitaan Omar Dykesin sekä George Thorogoodin välimaastosta Howlin’ Wolfin tontille ja mielestäni niin hyvin kuin mahdollista on. Rockin’ Daddyn sovitus poikkeaa alkuperäisestä boogie woogiesta, ja nyt mennään Killing Floorin hengessä. Hidden Charms on hyvin alkuperäisen oloinen, joskin hiukkasen nopeampi. Goin’ Down Slow -kappaleen sovitukseen on yhdistetty ripaus Robin Troweria sekä ropsaus Joe Bonamassaa ja lopputulos poikkeaa Howlin’ Wolfin versiosta todella paljon. Vaikka Taildragger on alkuperäisen kaltainen, niin mielestäni George Thorogoodin tulkinta aiheesta on parempi. Hubert’s Songissa Chambers kertoo Sumlinin tarinan runsaassa kolmessa minuutissa. Sitting On Top Of The World ja Howlin’ For My Darling ovat sävellyksiä, joista löytyy vähintäänkin riittävästi versioita ja ehkä kenties ne olisi voinut/pitänyt korvata joillakin toisilla kappaleilla. Makuasiahan tuo on, mutta koska valinnanvaraa olisi varmasti ollut, niin eikö asiaa voinut edes harkita…
Pidän Chambersin äänestä ja kitaristina hän on pätevä kaveri, joka on Buddy Guyn sekä Johnny Winterin tuotannon kuunnellut. Säröä kitarassa löytyy aivan tarpeeksi tai pitäisikö sanoa, että enemmän kuin millään muulla Chambers-pitkäsoitolla. Lopputuloksena voin sanoa, että tämä on varmasti hänen paras albuminsa – tai sanotaan ainakin, että paras Sean Chambers -albumi, joka minulta löytyy.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 5/2021)
