ROOMFUL OF BLUES
Hook, Line & Sinker
(Alligator ALCD-4941)
(1) That’s A Pretty Good Love (2) She Walks Right In (3) Hook, Line & Sinker (4) Kill Me (5) Gate Walks To Board (6) Juice, Juice, Juice (7) Ain’t Nothin’ Happenin’ (8) Win With Me Baby (9) It (10) Come On Home (11) Time Brings About A Change (12) Just A Little Love

Yli 40-vuotinen rupeama ja reilut 20 julkaistua levyä puhuvat omaa kieltään siitä onnistuneesta konseptista, jolla Roomful of Bluesia on vedetty läpi vuosikymmenten. Roomful on neljän asian sulautuma: upeat laulajat, joista muutamat ovat olleet myös taitavia harpisteja (Sugar Ray Norcia, Greg Piccolo, Curtis Salgado, Mark DuFresne), tasokkaat kitaristit (Duke Robillard, Ronnie Earl, Chris Vachon), torvisektiot sekä yhtyeen 30-, 40- ja 50-lukuja kunnioittava miksaus big band-, jump-, blues-, r&b-pohjaista musiikkia itsessään.

Nykyisen Roomful of Bluesin kitaristina toimii Chris Vachon. Yhtyeelle niin tunnusomaisen loistavasta laulusta vastaa tällä kertaa Phil Pemberton. Tenori- ja alttofonisti Rick Lataille on ollut mukana 1970-luvulta lähtien ja hallinnoi puhallinsektiota, johon kuuluvat lisäksi Doug Wolverton, trumpetti ja Mark Earley, baritoni- ja tenorisaksofonit. Loput yhtyeestä ovat pianisti Travis Colby, basisti Johnny Turner sekä rumpali Ephraim Lowell, joilla on vahvat yhteiset New Englandja jazz-taustat. Kuuden aikaisemman äänitteen tapaan kitaristi Vachonilla on ollut jälleen sormensa pelissä levyn tuottamisessa, ja siltä osin hän on myös saanut lopputuloksesta aikaiseksi omanlaisensa kokonaisuuden.

Kun tälläkin levyllä kappaleiden säveltäjinä mainitaan mm. Don Robey, Floyd Dixon, Gatemouth Brown, Amos Milburn, Earl King, Dave Bartholomew ja Don & Dewey, niin siitä jo tietää, että perinteisellä Roomful of Blues -rytmiikalla ollaan liikkeellä.

Aloitusraitana kuultava That’s A Pretty Good Love on kaikessa erinomaisuudessaan kuin suoraan Big Maybellen levyltä, häkellyttävää Vachonin kitaraa myöten (alkuperäisessä lienee ollut fabulous Mickey Baker?). Lisää Vachonin maittavaa soittoa tarjoillaan kappaleella Kill Me sekä tietysti kahdella Gatemouth Brown -numerolla She Walks Right In ja Gate Walks To Board. Viimeksi mainitulla kuullaan myös kivaa vuorosoitantaa kitaran ja torviryhmän välillä. Don Robeyn Win With Me Baby’lla Vachon heittäytyy T-Bone Walkerin tuttuun hitaan tyylikkääseen kitarointiin, ja Pemberton hoitaa sen neljännen palasen Roomfulista eli laulupuolen ehkä parhaiten koko levyllä juuri tällä kappaleella (That’s A Pretty Good Love’n ja Kill Me’n ohella).

Jos mielenkiintosi heräsi ja tahdot tsekata tarkemmin Roomful of Bluesin tuotantoa niin voit valita joko tämän tai tasaisuuden ansiosta minkä tahansa toisenkin yhtyeen levyn kuunneltavaksi. Yhtyeen omien julkaisujen lisäksi suosittelen myös ainakin pikaista tutustumista seuraavien legendojen albumeihin, joiden taustoista Roomful on vastannut: ”Eddie Cleanhead Vinson & Roomful of Blues”, Big Joe Turner & Roomful Of Blues – ”Blues Train”, Earl King & Roomful of Blues – ”Glazed”.

Keep on Bluesin’ – Jari Kolari