|
THE RONSKI GANG
The Elevens
(Hand Picked Music HPM-112)
(1) All Night Long (2) Seventeen (3)
Humbuggin' Me (4) Take It To The Limit (5)
You're The One (6) Wicked (7) Rock'n'Roll
(8) She's Looking Good (9) Six Days On
The Road (10) Whole Lotta Love (11)
All I Want
Nyt täytyy riisua karvahattua oikein
antaumuksella. Eikä siihen syynä ole
se, että savusaunassa, jossa tätä tarinaa
kirjoitan, on rapiat 110 astetta löylyä.
Celsiusta siis. Vaan niin suuri on kunnioitukseni
näitä rokkanrollin tosiveteraaneja
kohtaan, etten tänä talvena enää
pipoa käytä. Sillä uskokaa tai älkää, The
Ronski Gang on julkaisut uuden levyn
28 vuoden tauon jälkeen. Huh huh! Ja
orkesterin perustamisestakin on aikaa
kulunut vain vaatimattomat 43 vuotta.
Tuolloin muinaisella 1960-luvulla
siis Sjöblomin veljekset Harry alias
”Ronski” ja Hans alias ”Hate” sekä
Kai ”Misteri” Eklund ja Kaj ”Kajje”
Lindström kera muutaman muun asiasta
innostuneen nuoren miehen perustivat
Karjaan kulmilla The Exotic -nimisen
musiikkiyhtiön. Ja se oli rokkia se. Aikansa
veivattuaan ja mm. pop-yhtyeiden
Suomen mestaruuden voitettuaan nelimiehiseksi
supistunut orkesteri pääsi
viimein levyttämäänkin vuonna 1975
nimellä Ronski & Exotic. Kolmessa
vuodessa tehtiin kolme hienoa älpeetä.
Sitten vaihtui kitaristi Olli Pekkolaksi
ja orkesterin nimi The Ronski Gangiksi.
Mutta mättö maistui ja rokettiroll soi
edelleen. Vuoteen 1983 mennessä oli
plakkarissa neljä isoa muovista lättyä
lisää. Ja aika läjä loistavaa perusränttätänttää
oikealla periksi antamattomalla
asenteella olikin jäänyt jälkipolville ihmeteltäviksi.
Mutta sitten vain jotenkin
meno hiipui ja keikat vähenivät. Jossain
1980-luvun puolivälissä yhtiö jäikin
ilmeisesti telakalle.
Onneksi orkesterin taru ei tähän
loppunut. 1990-luvulla käytiin kiertueella
ainakin Gangin 25-vuotispäivien
kunniaksi ja ehkä muutenkin. Ja
2000-luvullakin on tehty keikkaa aina
välillä, kun on muistettu, mutta todella
harvakseltaan on orkesteria tosiasiassa
lauteilla nähty. Lähinnä Länsi-Uusimaan
kulmilla on kesäisin musisoitu. Vuonna
2005 ilmestyi sitten komea tuplakokoelma
”Still Shakin' – The Ronski
Gang Anthology”, jossa yhtyeen uraa
on hienosti taltioitu. Hillona silmässä
kiekolta löytyi yksi aivan uusi studiobiisi
ja 4 livevetoa vuodelta 2004 (arvio BN
212). Uusina kitaristeina livebiiseillä
soittivat Haten poika Carl ”Kiffe” Sjöblom
ja Vesa Kääpä. Ja samalla ruusterilla
mennään tänäkin päivänä. Alkuperäisten
konkareiden Ronskin (laulu), Haten
(rummut) ja Misterin (basso) lisäksi
upouudella rokkenroll-taltiolla ”The
Elevens” soittavat sahaa... eikun siis
kitaroita Kiffe Sjöblom ja Vesa Kääpä.
Ja löytyyhän lätyltä vielä kolmaskin
kitaristi, nimittäin mies nimeltä Mikko
Rintanen. Tosin levyn kansipahveissa
komeilevat vain vanhan liiton karjut.
Yhtään kitaristia ei kuvissa näy. No ei
sen väliä, pääasia onkin tuo ääntelypuoli.
Ja voi swiit ziisus, mikä meno ja
maininki uudelta kiekolta kajahtaakin.
Luulisi siis vähänkin perinteisiä arvoja
kunnioittavan rokkiharrastajan ulvovan
kuuta ja muita taivaankappaleita kuin
sokea susi kadonneita hampaitaan.
Meikäläinen ainakin kiljui riemusta, kun
uuden Ronski Gangin lätyn käsiinsä sai.
Täytyy tosin tunnustaa, että ihan
vähän jännitti, että mitäköhän sieltä on
oikein tulossa. Ovatkohan äijät vielä
vedossa? No korvilleni sain oikein kunnolla,
kun en alan metsureihin täysillä
luottanut. Heti ensi tahdeista homma
on tattis, morjens ja taju kankaalle.
Menomono kulkee kuin parhaissa
nuoruusmuistoissa ja rokki on raakaa,
mutta rentoa ja rehellistä.
Ja mitkä saundit levyllä onkaan! Ne
ovat niin tuhdit, kuin olisivat moukarilla
sovitetut. Toimii kuin suolahappo
suuvetenä. Sitten vielä se Ronskin ääni,
siitä ei paljoa enää rokin rääkkääminen
parane. Aika moni ns. hevarikin olis
moisesta artikulaatiosta ikionnellinen.
Myös levyn materiaali putoaa kuin
venäläinen kantoraketti Baikonurissa.
Kovaa ja saaterinmoisella rytinällä.
Kaikki biisit ovat uusia ja omia. No
taitaa siellä pari lainaralliakin joukossa
olla. Mutta yks hailee ja lassie. Helvatun
hienoja rokkenroll-vetoja joka tapauksessa
joka ainoa. Esimerkiksi Haten
laulama ”Whole Lotta Love” kulkee
kuin kiskoiltaan karannut Martinlaakson
paikallisjuna. Muut rallit ovatkin sitten
Ronskin heiniä ja toimivat joko täysillä
tai kybällä. Mm. ”Humbuggin' Me”
tai ”Rock'n'Roll” ovat ihan selkeitä
hittejä, jos minulta kysytään. Hieman
ehkä vetää suupieltä virneeseen, kun
”Seventeen”-rallilla äijä väittää olevansa
21 v. Mutta jos siltä tuntuu, niin mikä
ettei. Ainakin itse tunsin nuortuvani
muutaman kymmenen vuotta kiekkoa
kuunnellessani. Ja löytyyhän levyltä
yksi hiturikin, tai siis kai ”You're The
One” taitaa Ronski Gangin asteikolla
olla jo lähes lälläriä. Mutta hyvin sekin
toimii hengenvetopalana muuten sairaan
kiireisen kouhkaamisen keskellä.
Kyllä kunnon rokkenroll aina hyvää
tekee. Ja Ronski Gangin uusi ”The
Elevens” albumi tekee ihan helevatun
gutaa. Kunhan vain äijät kävisivät keikoilla
edes vähän tiheämmin. Että pääsisi
oikeasti bailaamaan, kuin silloin ennen...
Pokke Korhonen
|
