RONNIE BAKER BROOKS – Blues In My DNA
(Alligator AL/ALCD 5023)
Kuuluisan isän pojalla ei aina ole niin helppoa. Osa yleisöstä ajattelee, että hän on syntynyt hopealusikka suussa ja saa kaiken valmiina. Jotkut taas ajattelevat, ettei hän koskaan pääse isänsä pitkästä varjosta, löydä omaa ääntään.
Ronnie Baker Brooks (oikealta nimeltään Rodney Dion Brooks), legendaarisen Chicago-blues-artistin Lonnie Brooksin poika, on ratkaissut tällaiset ennakkoluulot sinnikkäällä työllä. Aikaa siihen meni, mutta tulos on sen arvoinen.
Lonnie ei todellakaan tarjoillut kaikkea hopealautaselta, vaan Ronnie aloitti hänen yhtyeensä roudarina, kunnes ”ansaitsi” päästä basistiksi ja lopulta bändin kakkoskitaristiksi. Ronnie soitti isänsä bändissä 12 vuotta, kunnes perusti oman levymerkin Watchdog Recordsin ja julkaisi sillä esikoispitkäsoittonsa ”Golddigger” (1998).
Osana Lonnie Brooksin kiertue-elämää Ronnie-pojalle tulivat tutuksi monet bluessuuruudet, kuten B.B. King, Koko Taylor ja Albert Collins, josta tuli hänelle jopa jonkinlainen varaisä. Nuori kitaristi imi kuuluisuuksilta vaikutteita minkä ehti, mutta otti myös vaarin ”Jäämies” Collinsin neuvosta: ”Take what you like from what we do and make it you”. Hänen edellinen, Provoguen julkaisema albuminsa ”Times Have Changed” (2017) oli kouluesimerkki tämän neuvon täyttymyksestä. Kiekko on modernin bluesin juhlaa ja samalla erinomainen näyte siitä,kuinka Ronnie Bakerin musiikki taipuu moneksi: levyllä ovat sulassa sovussa niin Lonnie Brooks, Bobby ”Blue” Bland ja Steve Cropper kuin Angie Stone ja jopa räppäri Al Kaponekin.
Tätä taustaa vasten uusi levy ”Blues In My DNA” on hieman erilainen, mutta ei yhtään huonompi saavutus. Juurtumista perinteisempään ilmaisuun, isän työn jatkamiseen, levyllä alleviivaa 13 sekunnin tuokio, jossa Lonnie (kuoli 2017) antaa omaäänisen siunauksensa pojalleen työnsä jatkajana ja kehottaa tätä pitämään blues elossa. Albumin kannessa Ronniella on jopa sama kitara kuin Lonnie-isällä tämän ensimmäisen Alligator-levyn (”Bayou Lightning”, 1979) kannessa.
Harvakseltaan levyttävä Ronnie Baker jatkaakin komeasti soihdunkantajana tällä omalla Alligator-debyytillään. Nimekkään Jim Gainesin tuottama ”Blues In My DNA” on vasta Brooks Juniorin viides albumi ja erittäin vahva näyttö siitä, kuinka hän on todellakin löytänyt oman tiensä.
Brooksin musiikin ainesosia ovat blues, rock, soul ja funk, jotka voimakkaasti kitaravetoisessa musiikissa sekoittuvat persoonallisella tavalla. Kaikki kuitenkin lähtee bluesista, kuten Ronnien elämäntarinaa ruotiva nimikappale kertoo. Hän laulaa kokeneensa niin köyhyyttä kuin rasismiakin, mutta “I’m not complaining, I’m just explaining, I got love in my blood, blues in my DNA”.
Sitä itseään Ronnie Baker tarjoilee kappaleissa kuten vanhan koulukunnan blueskaavaa edustavassa biisissä Robbing Peter To Pay Paul ja ennen kaikkea levyn pisimmässä, voimakkaassa kitaranumerossa Stuck On Stupid, jonka hän levytti ensi kerran jo esikoislevylleen 26 vuotta sitten. Levyn monipuolisuudesta kertovat pehmeää Memphis-soulia edustava balladi Accept My Love ja raskasriffinen rock Instant Gratification. Kaikki toimii.
Tällä kertaa mukana ei ole nimekkäitä vieraita, ellei sellaisena pidä edelliselläkin levyllä mukana ollutta rokkari ”Big Head” Todd Park Mohria, jota kuullaan Ronnie Bakerin rinnalla säveltämässään biisissä All True Man. Brooksin bändi on muutenkin pelkistetty, mutta odotetun tiukka: Will McFarlane (rytmikitara), Dave Smith (basso) ja Steve Potts (rummut). Kosketinsoitintukea tarjoilevat Rick Stiff (piano) ja Clayton Ivey (Hammond B3).
Ronnie Baker Brooks on itse tiivistänyt mainiosti sen, mistä hänen musiikissaan on pohjimmiltaan kysymys: ”Dad started the fire, Albert poured the gas on it and Koko put the grill on”.
Harri Aalto
(julkaistu BN-numerossa 5/2024)
