ROD PIAZZA & THE ALL MIGHTY FLYERS
Almighty Dollar
(Delta Groove DGPCD147)
(1) Move Out Baby (2) What Makes You So Tough (3) Blue Shadows (4) Wine, Wine, Wine (5) Ain’t Nobody’s Business (6) That’s It (7) Baby Don’t Go (8) Loving Man (9) Almighty Dollar (10) We Belong ‘Together (11) Confessin’ The Blues (12) Con-Vo-Looted

Rod Piazzan albumin ilmestyminen on aina merkittävä tapahtuma, ainakin blueshuuliharpun ystäville. Hieman ihmetyttää kuitenkin tarve vaihtaa lähes samassa kokoonpanossa soittavan yhtyeen nimeä; viiden vuoden sisällä ”Mighty Flyers”, ”MFBQ” ja nyt ”All Mighty Flyers”. No, ei sillä sinänsä suurempaa merkitystä ole, tärkeintä on, että puikoissa on Piazza. Merkittävässä roolissa ovat toki myös tämän kosketinsoittajavaimo Honey sekä pitkään mukana olleet Henry Carvajal (kitara) ja Dave Kida (rummut). Tällä levyllä on liuta vierailevia artisteja, heistä lisää tuonnempana. Kansitekstejä silmäiltäessä, ennen ensikuuntelua, havaintona on lainakappaleiden suuri määrä. Vain kaksi sävellystä ovat Rodin omia.

Osa covereista on ennestään tuttuja, osa harvinaisempia. Jälkimmäisiin kuuluu Jimmy Ligginsin säveltämä avauskappale. Siinä Rod noudattelee mallikkaasti modernisoiden 50-luvun soundeja ja puhaltelee siistiä kromaattista harppua. Jatkossa liikutaan osittain aiemmista Piazzan albumeista poikkeavissa tyylisuunnissa. Trumpetisti Henry Gloverin tekele ”What Makes You So Tough” on gospel-vaikutteista soulia ja ihme kyllä kappaleella esintyvästä taustanaiskuorosta ei mainita kansiteksteissä mitään. ”We Belong Together” on doowopia ja toimii kohtuullisesti. Suurin osa tästä levystä on kuitenkin tuttua Rod Piazzan tyylilajia. Loput coverit on valittu edelleen hyvällä maulla. Yllättävää ei ole, että mukana on yksi Muddy Watersin ja kaksi Little Walterin sävellystä.

Iloinen yllätys löytyy vierailevien artistien listalta. Johnny Dyer vetää hienot lauluosuudet kappaleilla 8 ja 11. Vaikka Piazza on melko hyvä laulaja, tulee Dyerin ylivoimainen fraseeraus ja ote väkisinkin vertailukohdaksi. Toinen merkittävä vierailija on kitaristi Rusty Zinn. Hän on mukana kahdeksalla kappaleella joko soolona tai komppaajana. Ehdottoman hienoja osuuksia molemmissa rooleissa. Honey Piazza soittaa tyylikkäästi koskettimia, mutta olisiko basisti Bill Stuven potkujen myötä lanseerattu ”Thunder Bass” osoittanut puutteensa. Siinä konseptissa Honey korvasi basistin soittamalla basso-osuudet vasemmalla kädellä koskettimilla. Nyt nimittäin lähes kaikilla raidoilla on vieraileva basisti.

Kaiken kaikkiaan tämä on hieno levy. Rod Piazza on huippuharpisti, niin diatonisen kuin kromaattisen harpun taitaja. Ja niin, ne kaksi omaa sävellystä. ”Almighty Dollar” on kulultaan perusbluesrenkutus. Pointti on sanomassa, kannanotossa bluesmuusikoiden usein huonosta taloudellisesta tilanteesta. Rod sanoo todistaneensa tätä jo 46 vuotta. Uskokoon ken haluaa, mutta ei Rod aivan köyhintä osastoa edusta. ”Con-Vo-Looted” on nopeatempoinen instrumentaali, joka päättää yhden varmasti vuoden parhaista bluesalbumeista.

Harri Haka