REVEREND PEYTON’S BIG DAMN BAND
Peyton On Patton
(Side One Dummy SD 1453)
(1) Jesus Is A Dying-Bed Maker (2) Some Of These Days I’ll Be Gone (3) Mississippi Boweavil Blues (4) Elder Greene Blues (5) Tom Rushen Blues (6) Some Happy Days (7) Some Of These Days I’ll Be Gone (Banjo Version) (8) Green River Blues (9) Prayer Of Death Pt. 1 (10) A Spoonful Blues (11) You’re Gonna Need Someone (When You Come To Die) (12) Shake It And Break It (13) Some Of These Days I’ll Be Gone (Slide Guitar Version)

Rouheasta meiningistään tunnetuksi tullut ja viime keväänä parilla keikalla Suomessakin käväissyt Pastori Peyton on mennyt tuoreimmalla levyllään aivan perusasioiden äärelle. Nyt hän tulkitsee ”blues-evankeliumia” suuren suosikkinsa Charley Pattonin sanoin.

Levyn materiaali on taltioitu luonnontilaisena ja alkuperäisesitysten hengessä yhdessä päivässä, yhdellä mikillä. Peyton myös esiintyy useimmilla raidoilla yksinään. Mainio Big Damn Band on levyllä varsin pienessä roolissa. Muutamissa lauluissa sentään on mukana Peytonin vaimon Washboard Breezyn pesulautaa ja Aaron Persingerin rummutusta. Tosin näistäkin viimeksi mainittu taitaa olla paljain käsin läiskitty johonkin laatikon kylkeen. Lyömäsoittimet ovat tällä kertaa vain vaivihkaisesti solistin tukena, mutta esimerkiksi vauhdikas ”Shake It And Break It” saa niistä kieltämättä hyvän lisän. Levyä kuunnellessa huomasin myös miettiväni, että kuinka paljon sinällään onnistunut gospeltulkinta ”You’re Gonna Need Someone” saisi taustabändistä lisäkierroksia?

Pattonin laulut eivät ole mitään köykäisiä laulelmia, vaan monin paikoin tiukkaa julistusta, ja tomeraan sävyyn paatostaen Peyton ne tulkitseekin. Heti avauksena kuultava ”Jesus Is A Dying-Bed Maker” kertoo, että nyt ollaan tosissaan liikkellä.

Peytonin laulutyyli on melko yksitotinen ja pariin kappaleeseen (”A Spoonful Blues” ja ”Elder Greene Blues”) Breezyn lisäväriä tuovat duetoinnit ovatkin tervetulleita. Näistä etenkin ”A Spoonful Blues” nousee rivakalla meiningillään melkein lentoon.

Erääksi levyn huippukohdista – jo mainittujen duetointien ja rivakampien vetojen rinnalle – nousee ”Mississippi Boweavil Blues”, jonka Peyton esittää yksin kitaransa kanssa. Samoin ”Some Of These Days I’ll Be Gone”, joka löytyy kolmena erilaisena versiona, toimii joka muodossaan. Peyton esittää sen banjolla ja kitaralla sekä putken kanssa että ilman. Jokainen näkemys on sävyltään erilainen.

Reverend Peyton on jo aiemmin todettu mainioksi kitaristiksi ja tässä riisutussa muodossa veri todella punnitaan. Materiaali kuitenkin toimii hienosti miehen omin voiminkin, vaikka vähän enemmän komppiryhmää (ja kun kyseessä on pesulauta ja rummut, niin termi komppiryhmä on harvinaisen osuva) mukaan toivoinkin.

Marko Aho