THE REGALS
Bad Luck Soul
(Jupiter JUP 026 CD)
(1) Bad Luck Soul (2) You’re Sure Taking Care Of Me (3) I Took Rock’n’Roll For Real (4) Nobody Knows (5) Killing Time (6) Devil’s Last Guitar (7) You Do The Dancing (8) Mess Around (9) Stoned Out Of My Mind (10) It’s All Because Of You (11) A Happy Song

“Hyvää paskaa, isi”, oli mainio repliikki vanhassa underground-sarjakuvassa, mikä julkaistiin muistaakseni Jymy-lehdessä (no missäs muualla?) joskus 70-luvulla. Omaan kielenkäyttööni se on jäänyt elämään edelleen. Tuttujen parissa sitä rohkenee käyttää melko reippaasti, mutta hieman vieraamman seurueen läsnä ollessa on tullut harkittua tarkemmin mitä suustaan päästelee. Ai mitenkö tämä liittyy jonkun ihmeen The Regalsin levyyn? No siihenhän tämä ”hyvää paskaa” istuu kuin nyrkki mustalai… tarkoitan kuin nakutettu. Musisointikuvaus ”Good shit” on ollut käytössä amerikkalaisten mustien jazz- ja bluesmuusikoiden keskuudessa iät ajat, joten suomankielinen käännös istunee myös näihin kotimaisiin valkoperseisiin – mustalta kuulostavaa soulbluesia kun vääntävät. Mikäs tämä Regals sitten on, saattaa lukija kummastella, kun näin roisia kieltä käytetään jo arvion avauksessa. Osa maamme muusikoista tunnetusti on sentään sen verran herkkähipiäisiä, etteivät moista kommentointia märehtimättä nielisi.

The Regals on periaatteessa jo vanha orkesteri, jonka näki 90-luvun alussa säännöllisesti mm. Helsingin Corona-baarin klubi-illoissa. Sen juuret johtavat vieläkin kauemmas, aivan 1980-luvun alkuvuosiin. Tuolloin englantilaisesta mod-kulttuurista innostuneet teinipojat soittivat rhythm and bluesiksi kutsumaansa rämisevää bluesrockia Bio Rhythm And Blues -nimisessä bändissä (vai miten se nyt kirjoitettiin?), kunnes siirtyivät tyylitellen 60-lukuiseen britti-r&b:hen. Muutettuaan nimekseen Sir Henrik’s Hot Shots, kaivautuivat soittajat syvemmälle rhythm and bluesin historiaan. Tyylikkäisiin 50-luvun pukuihin sonnustautuneina nämä nuoret miehet paiskasivat vanhaa jumpbluesia T-Bone Walkerin, Wynonie Harrisin ja Roy Brownin hengessä, vaikka välillä kitaristi Eero Laakkonen härnäsi yleisöä myös maukkailla Freddy ja B.B. Kingin tai Clarence ”Gatemouth” Brownin kipakoilla kitarakuvioilla. Orkesteri tuli taltioiduksi vuonna -86 yhdistyksemme julkaisemalle kokoelmalevylle ”Living Finnish Blues”. Sittemmin bändi siirtyi funkyyn 60-luvun soulbluesiin, nimi lyheni muotoon Hot Shots ja 90-luvun taitteessa vaihtui The Regalsiksi. Orkesterissa pysyivät edelleen kitarataituri Laakkonen, svengihirmu rumpali Hemu ”Sir Henrik” Häsänen ja kukas se laulaja nyt olikaan… ai niin, tietenkin Niko Ahvonen!

Kaiken edellä kirjoitetun jaarittelun sijaan olisin tietenkin voinut aloittaa ”Niko Ahvonen on jättänyt suomi-popin ja palannut juurilleen!” -tyyppisellä lauseella, mutta se ei olisi tehnyt oikeutta tälle levylle. Kieltämättä Ahvonen on edelleen ryhmän keulakuva ja pääosin kappaleiden tekijä, mutta The Regals on nimenomaan bändi eikä solistin säestyskokoonpano. Pitkälti sama soittajisto on ollut Ahvosen taustabändissä Cortina Jetsissä jo vuosikaudet ja soittanut yhtä svengaavan tiukasti samoja aiemmin suomeksi levytettyjä kappaleita, mutta (tämä saattaa toki johtua omasta rajoittuneisuudestani) tämä musiikki yksinkertaisesti kuulostaa vakuuttavammalta amerikaksi laulettuna.

Niko kertoi aikoinaan halunneensa todistaa, että bluesia ja soulia voi myös taivuttaa suomenkielelle, mutta tämän jo omasta mielestään tehtyään, hän halusi palata takaisin ns. alkukieleen. Hämmästyttävä tosiasiahan on, että usein suomenkieliset tekstit vievät rutkasti pois huomiota bändin soittopuolelta – ja joskus jopa onnistuvat pilaamaan sen. Näinhän EI PITÄISI OLLA, mutta prrrrkle, niin siinä helposti käy! The Regalsin ”Bad Luck Soul” (nimi viitannee B.B. Kingin vanhaan kappaleeseen, joka oli jo Hot Shotsin ohjelmistossa) on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen levy niillekin, joita tämä ”nykynuorison soulinnostus” ärsyttää. Nykyisin kun kaikki on jo ”niin groovea”, ettei tiedä mitä koko sanalla enää tarkoitetaan. Regalsilta löytyy myös siihen alkuperäismerkitykseen liitettävää bluessärmää.

Henkilökohtaisesti olisin kaivannut levylle ehkä vielä lisää sitä bluesia, mikä teki Regalsista aikoinaan niin puoleensavetävän. Joku shuffleblues olisi maustanut kokonaisuutta vaihtelevanmmaksi. Eipä silti ole aihetta valittaa, sillä vanhaa kunnon ”hyvää paskaa” ei kyllästymiseen saakka Suomessa joudu kuulemaan. Toivottavasti sitä saa kuulla jatkossakin!

Honey Aaltonen