PIETARIN SPEKTAAKKELI
Rakkauteen
(Roihis Musica RMCD 015)
(1) Kun luokses tuun (2) Tyttö lähtee tanssimaan (3) Poliisi (4) Maalta kaupunkiin (5) Puerto Rico (haaveissani) (6) Elviira (7) Rakkauteen (8) Yksinäinen kuu (9) Kuuma mama (10) Itseäni syytän (11) Jos vielä kaipaat (12) Mimosa

Kun kuulin ensi kerran Radio Helsingistä Tyttö lähtee tanssimaan –kappaleen, huomio kiinnittyi jämäkkään soundiin ja kaukoröyhkämäiseen velmuun sanoitukseen. Kyseessä oli uusi kolmimiehinen kokoonpano Pietarin Spektaakkeli. Pietari Kiviharju (laulu ja kitara) oli minulle uusi tuttavuus, mutta punk-hiphop -piireissä hän on jo vanha tekijä (Tyhmä Valtio, SpeedWheels). Tiukka soundi olikin sitten peräisin tutummilta tekijämiehiltä: bassossa ja pianossa Mitja Tuurala (Dumarin Spuget, J. Karjalainen Electric Sauna, Cool Sheiks, Firebugs) ja rummuissa Tyko Haapala (alias Tykopaatti, alias Downhome King III eli Jo’ Buddyn rumpali). Debyyttialbumilla on lisäksi apuvoimina kitarassa Janne Kasurinen, trumpetissa Jorma Louhivuori, perkussioissa ym. Totte Rautiainen ja kolme naispuolista taustalaulajaa.

Levy on aivan mainio keitos, jossa on aineksia bluesista, rytmibluesista, rock’n’rollista, räpistä, punkista, reggaesta ja ties mistä. Ja kaikki toimii hienosti yhteen! Nimikappaleessa Rakkauteen Pietari laulaa duettoa Jenna-Marie Pietilän kanssa rokkaavan R&B:n tahtiin. Poliisi ja Maalta kaupunkiin ammentavat rytmiikkansa Chicago-Memphis -akselilta. ’Poliisi! Pidättäkää tuo nainen, hän vei mun sydämein’, laulaa Pietari. Ja välillä hän jopa räppää ja ottaa kantaa mm. työelämän asioihin esimerkiksi kappaleessa Puerto Rico (haaveissani). Asiaansa Pietari ei esitä Pelle Miljoonan suorasukaisen yhteiskunnalliseen tyyliin ’Olen työtön, perkele’ tai ’Haistakaa paska koko valtiovalta’ vaan yksilöllisemmällä tasolla ottamalla nuoren perheenisän näkökulman. Trumpetti ja kaukainen kaiutettu sähkökitara luovat hienon texmex-tunnelman kappaleeseen Kuuma mama. Letkeästi svengaava Jos vielä kaipaat on puolestaan hakenut vaikutteita Jamaikalta. Mainittakoon vielä Tom Waitsin ja Tuomari Nurmion mieleen tuova Yksinäinen kuu.

Maanläheinen, jykevä rumpuihin ja bassoon perustuva soundi tuli jo kehuttua, mutta erinomaisesti toimii myös muu soittopuoli ja sovituksissa on löydetty kappalekohtaisesti onnistuneet soitinkombinaatiot. Kaikki kappaleet ovat lisäksi Pietari Kiviharjun omia sävellyksiä ja sanoituksia. Pietarin Spektaakkelin tapaiset uudet tulokkaat, jotka yhdistävät ennakkoluulottomasti roots-musiikkiin vaikutteita muista musiikkityyleistä auttavat uudistamaan bluesia ja saattavat houkutella perinteisemmällekin bluesille uusia ystäviä nuorten keskuudesta. Levy on vuoden toistaiseksi positiivisin yllätys kotimaisen bluespohjaisen musiikin saralla.

Timo Kauppinen

(Julkaistu BN-numerossa 3/2014.)