THE PHANTOM BLUES BAND – Blues For Breakfast
(Little Village Foundation LVF 1047)
Phantom Blues Bandillä pyyhki alusta pitäen hyvin. 1990-luvulla se avitti Taj Mahalia voittamaan kaksi Grammyä ja jatkoi artistin taustavoimissa vielä senkin jälkeen, kun ryhmä oli hoksannut pystyvänsä tekemään laadukasta levytystuotantoa myös omillaan. Ja mikseivät olisikaan huomanneet, konklaavin basisti-laulaja Larry Fulcher oli kerännyt kiitosta studio-osaamisestaan aina 1970-luvulta lähtien, samoin bändin kitaristi ja toinen solisti Johnny Lee Schell tiesi hyvin, mitä oli tekemässä. Heikommiksi lenkeiksi eivät myöskään jääneet urkuri-laulaja Mike Finnigan, saksofonisti Joe Sublett ja trumpetisti Darrell Leonard.
Phantom Blues Bandin esikoisalbumi ”Out Of The Shadows” ilmestyi Delta Groove -merkillä 2006 saaden jatkoa niin ikään kehutusta ”Footprints”-kiekosta (2007). Niitä seurasivat VizzTone-yhtiön julkaisut ”Inside Out” (2012) ja ”Still Cookin’” (2020). Myös levytysseurueen koostumus säilyi entisellään lukuun ottamatta Les Lovittin tuloa eräässä vaiheessa trumpetistiksi Darrell Leonardin tilalle. Kaikki oli siis Phantom-leirissä hyvin, kunnes käynnissä olevan vuosikymmenen alkajaisiksi tapahtui mahdollisista muutoksista vähiten toivotuin: Mike Finnigan sairastui koronasulun aikana syöpään ja menehtyi 76-vuotiaana elokuussa 2021 lyhytkestoiseksi jääneen taistelun nujertamana. Phantom-yhteisö ei kuitenkaan halunnut tarinansa päättyvän vielä tähän. Se sai värvättyä riveihinsä toisen veteraanikosketinsoittajan Jim Pughin ja ryhtyi prosessoimaan edesmenneen jäsenensä muistolle kunniaa tekevää, nyt ilmestynyttä viidettä levyään. Shufflevetoiselle r&b-numerolle Ok, I Admit It on vielä ennättänyt saada laulunsa ja pianonsa mukaan myös Mike Finnigan itse.
Samalla CD on takaumatuokio sen nykyisten soittajien musiikilliseen historiaan, liikkuen tyylillisesti bluesin ja soulin ohella funkyn ja reggaen valtaväylillä. Viimeksi mainitun parissa etenkin teksasilainen Larry Fulcher on tehnyt muissa projekteissaan kummarruksen arvoista työtä.
Koska Phantom-veljekset ovat nimenomaan tunnettuja lukuisista sessiotöistään, on heidän ollut luontevaa houkutella mukaan äänitteelle myös monia hienoja laulajavieraita. Rohkean Jamaika-sovituksen taakseen saaneella Curtis Mayfieldin Move On Upilla taustakuoroon liittyy Fulcherin rinnalle Ruthie Foster. Kantriblues-poljennolla esitetyllä Country Boylla puolestaan duetoi Johnny Lee Schellin aisaparina Bonnie Raitt. Curtis Salgadon puhuttelevaa ääntä ja huuliharppua kuullaan hitaalla Sam Cooke -bluesilla Laughin’ And Clownin’ sekä Ike Turnerin klassikkoketkutuksella I Know You Don’t Love Me. Fulcher ja Schell taas laulavat terävästi keskenään Sam & Daven alkujaan levyttämän albumin avausraidan I Take What I Want. Kahteen pekkaan sujuu sovinnaisissa merkeissä myös omaa tuotantoa oleva ja henkilökohtaista lyriikkaakin sisältävä slovari Still Be Friends.
Fulcherin ensimmäinen sooloesitys on George Jacksonin kirjoittama ja George Soulen 1970-luvulla Muscle Shoalsissa levyttämä purevan tunnelmoiva soulblues Get Involved. Kohtuusähäkkää funk-bluesia puhaltimien kera edustaa myös Little Miltonin That’s What Love Will Make You Do.
Solistina vähäeleisempi mutta materiaalivarannoltaan Fulcheria varhaisempiin bluesin ja rhythm’n’bluesin lajityyppeihin luottava Schell siirtyy omalla solistivuorollaan luvatuille juurille Muddy Watersin She’s Into Somethingin ja Stuff You Got To Watchin sekä Jimmy McCracklinin Stepping Up In Classin myötä.
Summattuna The Phantom Blues Band on jälleen onnistunut loihtimaan markkinoille kelpo albumillisen takuuvarmaa, lämminhenkistä ja kaikille jotain -periaatteella laadukkaasti toteutettua, joskaan ei millään muotoa maailmoja mullistavaa revue-menoa, jonka houkuttelevuutta kieltämättä aavistuksen verran madaltaa valitettavan vähäiseksi saldoltaan jäävä uusien sävellysten määrä.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2022)
