PANSSARIJUNA
Lihaperunasoselaatikkoportaat (LP)
(Joteskii Groteskii JOG-13)
A: (1) Baby Mä Oon Sun Jackpot (2) Hullu Ja Epänormaali (3) Hottis (4) Noutaja Kävi Kirjahyllyllä (5) Maailman Rikkain Nalle
B: (1) Lihaperunasoselaatikkoportaat (2) Konkurssiblues (3) Kummitustalojuttu (4) Päänne Tehty Betonista (5) Honey Baby

”Mitäs helvetin paskaa tämä on”, kysyi muuan yksi maamme pitkäaikaisimmista kevyen musiikin merkkimiehistä kuullessaan Panssarijunan edellistä levyä paikallisessa levykaupassa. Mutta vaikka tämä eniten levytettyjä suomenkielisiä laulutekstejä tehnyt mestari ei heti viehättynytkään Honey Alkaa Mätänemään -kappaleen mieleenpainuvasta meiningistä, myönsi hän kuitenkin, että saahan sitä tällaistakin tehdä.

Mystinen Panssarijuna on tehnyt jälleen uuden levyn (taas myös vinyylinä!), vaikka edellä mainittu herrasmies olikin sitä mieltä, että levyjä tehdään nykyään liian helposti. Henkilökohtaisesti taas täytyy olla otettu siitä, että tämä jonkin asteista kulttimainetta nauttiva bändi on valinnut minut eräänlaiseksi ”luottotoimittajakseen” vaatimattomassa blueslehdessämme.

Panssarijuna on kertonut saaneensa vaikutteensa 20- ja 30-lukujen bluesista ja folkista. Kehitystä tai taantumaa, mutta tällä uudella levyllä vaikutteet kuuluvat selvemmin – suomalaisugrilaisia vaikutteita unohtamatta. ”Haistoin Kerran Näätää” -esikoislevyyn verrattuna Jussi Karmalan kappaleet ovat rennompia, svengaavampia ja ennen kaikkea helpommin tavoitettavampia.

Periaatteessa akustista yhtyettä: kitara, mandoliini, banjo, huuliharppu, rummut, täydentävät sähkö- ja bassokitara sekä liuta ns. epäsoittimia kuten pyykkilauta, lusikat ja kaljakassi. Soundimaailma on siis hieno, mutta voisi se olla helpomminkin lähestyttävä. Silloin vaikkapa avausraita olisi selvä menestysrallatus ja nimikappale saisi punkbluesmeiningillään varmasti tanssitaidottomatkin liikkumaan. Oma suosikkini, kappaleen nimestä riippumatta, on pelkällä banjolla säestetty Honey Baby, koskettavan kuuloinen menneen vuosisadan alun henkinen maastapakotragedia.

On selvää, että Panssarijuna tulee edelleenkin jakamaan mielipiteitä. Bändi kun ei varmasti jatkossakaan pyri miellyttämään kaikkia, vaikka sillä on nähtävästi oma vankkumattoman kannattajakuntansa. Mikäli se ei niin tiukasti pitäisi kiinni ns. häröilysoundistaan niin tyhmempikin kuulija ymmärtäisi bändin sanomaa (itse olisin taas kuulovammaisena kaivannut sanaliitettä). Mutta toisaalta, levyn motto on: ”Jokaisen on käytävä lihaperunasoselaatikkoportaat”. Siihen ei liene vastaväittämistä. Kuva ko. aiheesta löytyy levyn takakannesta.

Honey Aaltonen

(Julkaistu BN-numerossa 2/2014.)