PÄÄESIINTYJÄT – Lauluja laitakaupungilta
(Bluelight BLR 33220 1 [LP]/BLR 33220 2 [CD])
1990-luvun alkupuolella ensi kertaa kansaa kohahduttaneiden Pääesiintyjien uuden tulemisen toinen pitkäsoitto tuntuu ilmestyneen lockdownin aiheuttaman aktiivitauon johdosta yllättävän nopeasti edellisen jälkeen, mutta niin kai se menee, että rillumarei on rokattava silloin kun rauta on kuumana. Aikaa on kuitenkin vierähtänyt ”Lättähatun Paluusta” kuukaudelleen kaksi täyttä vuotta.
Juonellisesti laulaja Vesa Haajan, kitaristi Mika Jokisen, basisti Pete Salomaan ja rumpali Timo Järvisen kokoonpano ei harhaudu tutulta kurssiltaan. Ehkä sen aiemmin brändäämä maalaisidylli on nyt siirtynyt virstan verran lähemmäs suurempien kauppaloiden sykettä, mutta menneisyydessä yhtyeen sielu vaikuttaa edelleen viihtyvän. Sen leimallisen retrohenkinen viitekehys on sanoituksellisesti syvällä 1950-luvun Suomessa, mutta muutoin tyylilliset kerrostumat ulottuvat menneisyydestä nykypäivään.
Esimerkiksi levyn avaava Elvis Costellon 1970-lukuinen Radio Sweetheart eli Kaunis Veera ei äkkiseltään kuulostaisi olevan lainkaan oikeassa kontekstissaan, ellei sanoittaja Salomaa olisi toisaalla viestinyt kipinän Pääesiintyjien näkemykseen heränneenkin psychobillybändi Guana Batzin uudemmasta versiosta. Suomalaiskäännöksen nimihahmo taas valikoitui otsikkoon sattumalta Kipparikvartetin samannimisen laulun, sen tutun ”Prinsessa Armaadan” innoittamana. Salomaa jatkaa kuvaannollista Suomifilmi-nostalgisointia vielä omalla iskelmäpopahtavalla Tauno ja Ansa -kappaleellaan.
Jo singlenä herkistyttänyt Aikka Hakala -kunnianosoitus Kun nähdään taas (Be Seeing You) nostaa albumisoitossa hienosti esiin myös kappaleelle erityisluonnetta antavan Ismo Haaviston huuliharpun. Haajan käännöslyriikoita kuullaan lisäksi ruotsalaisen The Domestic Bumblebeesin suoraviivaisella rokkipalalla Itkut itketty on (No More Crying) sekä Whistle Bait -yhtyeelleen aiemmin kirjoittamallaan toisella yksinjäämisteemaisella kappaleella Ei niin pahaa ettei hyvääkin (Pay Me Attention), jotka molemmat muistuttavat elämän jatkumisesta myös parisuhteen päättymisen jälkeen.
Digimuodossa keväällä 2021 ensi kerran julkaistu kanadalaisen The Creepshow’n Öiset varjot (The Garden) lukeutuu Pääesiintyjien onnistuneimpiin lainapoimintoihin koko sen uran ajalta. Haaja-sanoitteisesta sekä bändijäsenten yhdessä säveltämästä materiaalista aikaa parhaiten kestäviksi sopii ennustaa Francine-hengessä perinteisempänä neobillynä riuhtovaa kulkurijulistusta Luotu kulkemaan sekä 1970- ja 80-lukujen vaihteessa suosittujen Suosikin Miss Farkku Suomi -kisojen muistoissa haikailevaa iskelmärallia Liian kaunis.
Vierailevana käännössanoittajana seuraan liittyy Dylanin usein levytetyn Don’t Think Twice, It’s Alrightin ajaksi monessa yhteydessä ansioitunut Maria Rahikainen eli Mariska, jonka sinänsä sukkelat ja alkuperäishenkiset lyriikat Kaikki järjestyy -versioon jättävät silti lopulta hieman valjun jälkimaun. Rock’n’roll-sovituksellista uutta koukkua on esitykseen haettu sekoittamalla mukaan Buddy Hollyn Rock Around With Ollie Vee’n kitarasooloja, kenties tavoitteessa kuitenkaan täysin onnistumatta.
”Lauluja Laitakaupungilta” on passeli todiste siitä, miksi Pääesiintyjät on säilyttänyt vetovoimansa erityisesti keikkatilanteissa – viekoitellen vuosikymmenten jälkeenkin puoleensa erilaista ja -ikäistä väkeä rokkareista tanssilavakansaan. Suomalaisethan rakastuvat aina rent… siis lättähattuihin.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2022)
