NINNI POIJÄRVI
Virta
(MuFarang MuFa 011)
(1) Sä Oot Mun (2) Perille (3) Lasiparveke (4) Soita Kitaraa (5) Virta (6) Tuhka (7) Laiva On Lastattu (8) Tällaisena Iltana (9) Ei Mitään (10) Siivet (11) Vanhat Jutut (12) Maailma

Ninni Poijärven kolmas sooloalbumi on hänen ylivoimaisesti paras aikaansaannoksensa. Levon Helmin maineikkaassa studiossa äänitetty pitkäsoitto on instrumentaaliselta soinniltaan ja materiaaliselta tasoltaan ehkäpä jopa täydellisin naisartistin synnyttämä albumikokonaisuus, mitä suomalaisessa musiikkihistoriassa on koskaan synnytetty. Hieno tuotanto, loistavat muusikot ja erinomainen materiaali ovat taanneet Ninnille puitteet, joissa hänen persoonallinen musiikkinsa on noussut sellaisiin sfääreihin, että meikäläisen kaltainen vanha konkarikin oikein innostuu. Ninnin mestariteos on jopa niin kovatasoinen paketti, että sitä pitää verrata Emmylou Harrisin ja Lucinda Williamsin parhaisiin teoksiin, ja mikäli esim. Virta ja Vanhat Jutut saavat osakseen riittävästi radiosoittoa, ne omaavat jopa hittipotentiaalia.

Ninni on tällä levyllä löytänyt laulajana lopullisesti oman linjansa. Hänen esitystensä esikuvat ovat edelleen helposti aistittavissa, mutta tulkinnallinen kokonaisuus on ehtaa Poijärveä, tämä levy ei voisi olla kenenkään muun tekemä. Levyn keskeisimmillä raidoilla esiintyy Alison Kraussin, Julie Millerin ja Emmylou Harrisin hengenheimolainen, mutta kuten esimerkiksi friikkimäinen Sä Oot Mun osuvasti todistaa, Ninni Poijärveltä taittuu kokeilevampikin matsku. Ninnin itsensä kirjoittamat laulut ovat massiivisia ”yksinkertainen on kaunista” –periaatteen riemuvoittoja ja saavat toivomaan, että nerokas lyyrikko kirjoittaisi jatkossa enemmän omaa materiaalia. Esim. perinteisellä yhden mikrofonin äänitysmetodilla toteutettu Vanhat Jutut pärjää vertailussa jopa Karjalaisen Jukan samanhenkisen materiaalin rinnalla. Ninnillä on ollut myös onnea, kun hän on saanut rinnalleen Mika Kuokkasen tasoisen tarinankertojan, joka osaa työstää täydellisiä tarinarunkoja hänen tulkittavakseen. Lapsenmielisesti unelmoiva Laiva On Lastattu, J. Karjalaisen taustalaulun ryydittämä J.J.Cale -henkinen Soita Kitaraa, sekä levyn todellinen tappajaraita Virta, joka niin tekstillisesti kuin tulkinnallisestikin on yksi hienoimmista vapauden kaipuun kuvauksista mitä koskaan on levytetty, ovat huikeita näytteitä Kuokkasen lauluntekotaidoista.

Kuokkanen esittelee levyllä myös uuden tarinanväsääjäpartnerin, Inka Nousiaisen. Tuore tiimi näyttää kyntensä heti kättelyssä. Tarinarakenteeltaan ja tunnelmaltaan Susanne Vegan Luka-klassikon mieleen tuova Lasiparveke on yksi levyn ehdottomista helmistä.

Allekirjoittanut odotti lähes 20 vuotta, että Suomeen ilmaantuisi naislaulaja, joka täyttäisi täkäläisillä folk- ja kantrisektoreilla ammottaneen uskottavan artistin aukon. Kun kuulin Ninni Poijärven operoivan upeine äänineen ensimmäisen kerran folkmaisemman materiaalin parissa, tiesin heti, että enää ei tarvinnut odottaa. Kyseisestä hetkestä on nyt kulunut muutama vuosi ja sinä aikana Ninni on levyjensä ja live-esiintymistensä myötä palauttanut uskoni suomalaisen musiikin puhuttelevuuteen. Hänen sydämensä syvimmistä syövereistä taikomat tulkinnat ovat purreet sisimpääni palavammin kuin kenenkään toisen suomalaisartistin. Ninnin lyriikkoihin on ollut helppo samaistua, hänen tulkinnoissaan on aina ollut äänessä sielunsisar, jonka visiot ovat täynnä tuttuja tunnelmia. Ninni ei ehkä teknisesti ole valtakuntamme taitavin laulajatar, mutta huikean tyylitajunsa ja omien vahvuuksiensa suvereenina hallitsijana hän on solistiemme ehdoton ykkönen. Hänen tulkinnoistaan ei pysty kyseenalaistamaan ainuttakaan tavua ja mikäli Ninnin ajatusmaailma kohtaa vähänkään omaasi, hänen laulunsa uppoavat tosi syvälle.

Kai Engrén