NINE LIVES
Grim Reaper
(Jungle TCB4747CD)
(1) Bull By The Horn (2) Judge Me (3) Grim Reaper (4) It’s For Good (5) The Bone (6) Blast (7) Can't Let Go (8) Lisa (9) Dirty World (10) She's So Foxy (11) No Way Out (12) Mass Destruction Babe (13) Gets So Heavy (14) Northern Comfort (15) Wicked Game

Pohjoisen ylpeys Nine Lives jatkaa taistelua rock and rollin puolesta ja bändillä kuuluu olevan vientiä aina Ameriikkaa myöten.

Pääosin ryhmä pelaa suoraviivaisella ja tanakalla rockauksella turhia krumeluureja onnistuneesti vältellen, joskin pari hieman kokeilevampaa raitaa on mahdutettu myös mukaan. Avauksen ”härkää sarvista” –teema skulaa marssirytmiikkaa ja erittäin roketoivaa surf-instrumentaalia hyödyntäen. Instru yksinkertaisesti toimii niin mellevästi, että tätä osastoa olisi kyllä kelvannut saada lisääkin. Raita (4) lähtee liikkeelle kipakkana menopalana, väliosa sitten puolestaan hidastelee ja tämä tummasävyinen teos yksinkertaisesti hakee suuntaansa. ”Maalaileva” on ensimmäinen termi, joka tulee raidasta (7) mieleen. Kyseessä on peräti merkillinen hitailu, joka kulkee varsin oudoilla poluilla. Mutta, kuten todettu pääosassa on rock and roll, ja hyvää selkärankaa kiekolle rakentavat sellaiset vauhdikkaat rytistelyt kuin stop-go rocker (2), varsin yllättävällä soololla varustettu (5), erinomaisella riffillä päin näköä tykittelevä (10), tummasävytteinen rokitus (11) tai runnova boogie-pallero (12), jolta irtoaa hieno, melodinen soolo.

Pää-sivuosassa levyllä on luontevasti rockabilly. Raita (3) revittelee genren parhaita oppeja hyödyntäen ja vauhdikas (6) on ”huojuvuudessaan” hillitön tempaus. Reipas (9) sijoittuu billy-akselilla perinteikkään napakkaalle akselille ja kierroksia piisaa myös hurjasti billyttelevälle raidalle (13). Tuttu, mutta oivaltavasti versioitu on puolestaan (15), jolla uusintakäsitellään Chris Isaakin jättihitti billy-muottiin, toimii. Jätimpä pari ylläriä tänne loppuun: Raita (8) ansaitsee nimityksen ”loistava”, biisi on reipas, tarttuva, hyväntuulinen up-tempo rocker. Raita (14) taas edustaa ihan toista ääripäätä. Käsillä on biisi, jota voisi kutsua vaikka down-home-billy-bluesiksi. Eipä kannata rock and rollin ystävien missata tätä kiekkoa.

Mikke Nöjd