|
NELLIE "TIGER" TRAVIS
I’m Going Out Tonigh
(Benevolent Blues BEN 8)
(1) Why You Lie Like That (2) Before You Grab This Tiger By The Tail (3) Ain’t Gonna Raise No Grown Ass Man (4) I’m Going Out Tonight (5) Tornado Wrapped In Fire (6) You Must Be Lovin’ Someone Else (7) I Cry The Blues (8) Born In Mississippi (9) Koko (10) There’s A Queen In Me
Chicagossa vaikuttava laulajatar Nellie
Travis on saanut jälleen aikaiseksi
uuden levyn, tällä kertaa hänen kahden
aiemman albuminsa julkaisseen CDS
Recordsin sisarmerkille Benevolent
Blues. Ko. merkin julkaisupolitiikkaan
tuntuu kuuluvan, että koneiden sijaan
taustasoitto on luomua. Pääasiassa Nellien
taustalla on hänen oma yhtyeensä.
Sen muodostavat monista Chicagon
soul- ja bluesyhteyksistä tutut basisti
Kenny Hampton ja kosketinsoittaja
Roosevelt Purifoy, rumpalina on Dujuan
Austin ja kitaristina Max V. (Valldeneu),
joka minun korviini on yhtyeen heikoin
lenkki. Cd:n nimikappaleella kuullaan
myös huuliharpisti Yuko Kidoa. Levy on
äänitetty Max V:n studiolla Chicagossa.
Hän on toiminut myös tuottajana ja
vastaa musiikin sovituksista. Viimevuotiselta
CDS-levyltä I’m In Love With
The Man I Can’t Stand tutuilla kahdella
kappaleella (2 ja 9) säestyksestä huolehtii
Buddy Guyn Damn Right Blues Band;
Marty Sammon koskettimissa, Ric Hall
kitarassa, Orlando Wright bassossa ja
(Nellien aviomies) Tim Austin rummuissa.
Tämä on sivumennen sanoen
sama kokoonpano, joka säesti Buddya
kesällä 2008 North Sean jazzfestivaaleilla
Rotterdamissa.
Southern Soul Blues -versiona
pienoiseksi hitiksi muodostuneesta
Before You Grab This Tiger By The Tail
-kappaleesta kuullaan varsin napakka
(blues)versio. Edellisellä levyllä nimellä
Queen Of The Blues (Tribute to Koko
Taylor) ollut kappale on saanut tässä
lyhyesti nimen Koko. Tuo edellinenkin
versio tästä Nellien ja Carl Marshallin
tekemästä henkilökohtaisesta ja syvästi
tunnetusta kunnianosoituksesta vuonna
2009 edesmenneelle bluesin kuningattarelle
on hieno, Nellien parhaimmistoa,
mutta tämä uusi tulkinta taitaa pistää vielä
vähän paremmaksi. Edellä mainittujen
soittajien lisäksi kitaristi Ronnie Baker
Brooks vierailee kolmella kappaleella
(6, 8, 10).
Soittopuoli on siis kunnossa, mutta
mikä mättää – ei toimi niin hyvin kuin
odottaisi ja toivoisi. Valtaosa kappaleista
on Nellien käsialaa, minkä voi ajatella
olevan sinänsä positiivista, mutta ne
ovat enimmäkseen tavanomaisia. Joku
omakohtainen tunteen palo ja herkkyys
näistä puuttuu, eikä joillakin esityksillä
Max V.:n kitarointi ainakaan auta asiaa.
Heti kun kappaleissa on perinteisistä
blues-kuvioista poikkeavaa modernia
rytmiikkaa ja sanoituksissa särmää,
Nellie tuntuu olevan enemmän kotonaan
ja laulavan innoittuneemmin, kuten
raidoilla Ain’t Gonna Raise No Grown
Ass Man ja Tornado Wrapped In Fire.
Kumpikin on sattumoisin Dylann DeAnnan
käsialaa, kuten myös em. Before
You Grab... Nellien omista blueseista
parhaat ovat perinteisen kuuloinen I’m
Going Out Tonight ja Born In Missisippi,
jolla matkataan N.O.-tunnelmissa Nellien
synnyinseuduille. Ronnie Brooksin
kitarointi tällä kappaleella toi mieleeni
Albert Collinsin.
Ronnie esiintyy hillityllä kitaroinnillaan
edukseen myös levyn päättävällä
hienolla r&b-balladilla, jolla Nellie tavallaan
jatkaa edellisen Koko-kappaleen
jälkeen pohtien tulevaisuuden näkymiään
ja asemaansa laulajana. Tälläisilla
henkilökohtaisilla ja sydämeen käyvillä
balladeilla Nellie tuntuu laulajana ja
tulkitsijana olevan parhaimmillaan.
Mainittakoon myös, että taustalaulaja
Precious Taylor on mainiona tukena
Nellielle, kuten muutamassa aiemmassakin
kappaleessa.
Nellie Travisilla on tavallaan kaksi
uraa ja yleisöä. Chicagon bluesklubien
(pääasiassa valkoinen) asiakaskunta ja
toisaalta etelän southern soul -yhteisö,
jonka keskuudessa Nellien maine ja
tunnettuus on viime vuosina koko ajan
lisääntynyt. Jään edelleen mielenkiinnolla
seuraamaan, miten Nellien ura
etenee. Hänellä on omaperäinen ääni ja
parhaimmillaan hän on hieno tulkitsija.
Eikä tämä uutuuskaan kritiikistäni huolimatta
ole mikään turha levy. Hyviä ja
parempia levyjä on lupa odottaa viime
vuonna 50 vuotta täyttäneeltä Nellie ”Tiger”
Travisilta. Täysosumaan on vielä
matkaa, mutta sen verran vahva halu ja
pyrkimys hänellä tuntuu olevan, että
uskoisin sen olevan mahdollista.
Juhani Laikkoja
|
