MUDDY WATERS – Hollywood Blues Summit – Live At The Ash Grove July 30, 1971
(Liberation Hall LIB-5122)
Keväisin levykaupoissa ympäri maailmaa järjestetään Record Store Day, jolla pyritään lisäämään äänitemyyntiä erikoistarjouksin. Usein mukaan halutaan myös saada keräilijöitä kiinnostavia harvinaisuuksia. Tämä käsillä oleva levy on ennen julkaisematon konserttitaltiointi maineikkaasta klubista Los Angelesin Melrose Avenuella. Paikka toimi vuosina 1958–1973 ja siellä esiintyi moni tunnettu rock-, folk- ja bluesartisti.
Liberation Hall -niminen kanadalainen yhtiö on nyt julkaissut Muddy Watersin legendaarisen bändin esiintymisen. Usea kokoonpanon muusikko oli ollut mukana jo 60-luvun puolella ja ajallisesti ollaan nyt samalla kaudella kuin Chess-merkin 1970-luvun alun LP:llä ”Live (At Mr Kelly’s)”. Harpisti Paul Oscher, ensimmäinen valkoihoinen bändissä (1967–72), ei paljon päässyt noihin aikoihin levyttämään Watersin kanssa, lukuun ottamatta edellä mainittuja livetuotoksia.
Tällä levyllä tunnelma on vapautuneempi, välillä jopa riehakas, kuten mm. Got My Mojo Working -kappaleessa, joka vedetään pitkänä jamina ja jossa vierailee bändin aikaisempi jäsen George Smith harpussa. Kansitekstissä on kuitenkin virheellisesti mainittu Shakey Horton. George Smithiä käytettiinkin usein Muddyn länsirannikolle suuntautuneilla kiertueilla. Tuohon aikaan hänen seurassaan soitti muitakin harpisteja, kuten muun muassa useampaan kertaan bändissä ollut George ”Mojo” Buford sekä Carey Bell, joka oli mukana Helsingin Kulttuuritalon keikalla 1970. Kaikki kolme harpistia, Oscher, Buford ja Bell, pääsivät myös kukin soittamaan muutaman kappaleen Chess-levyllä ”Unk In Funk” vuonna 1973.
Kitaristit Pee Wee Madison ja soolokitaristina levyllä toiminut Sam Lawhorn olivat Watersin rutinoituneita jäseniä jo 60-luvulta alkaen, niin sessioissa kuin kiertueillakin. Pianisti Pinetop Perkins puolestaan tuli mukaan Otis Spannin lähdettyä soolouralle 1968–69, ja hänestä muodostui Muddyn luottomies vuoteen 1980 saakka, jolloin koko bändi lopetti yhteistyön palkka- ja manageriongelmien johdosta. Myös komppipari, rumpali Willie ”Big Eyes” Smith ja basisti Calvin ”Fuzz” Jones olivat ryhmän matkassa aina 60-luvulta saakka ja takasivat aidon Chicago-poljennon jatkuvuuden.
Bändi ja solisti ovat levyllä hyvässä vedossa, esittäen takuuvarmasti Muddyn hittejä vuosien varrelta. Poikkeuksen tekee harvemmin kuultu Strange Woman, jossa Oscher pääsee osoittamaan taitojaan voimalliseen tyyliinsä. Kappale, joka on tällä levyllä merkitty Sonny Boy Williamsonin nimiin, löytyy myös ”Live (At Mr Kelly’s)” -albumilta. Walkin’ Through The Park versioidaan latinomusiikin aksentein ja lopputulos toimii komeasti. Tätä kappaletta ennen Muddy esittelee keikalla paikalla olleita ystäviään, mm. Shakey Jake Harrisin, Magic Samin enon, joka oli muuttanut Chicagosta Los Angelesiin muutamaa vuotta aiemmin. Kappaleissa Honey Bee ja Long Distance Call Waters ottaa sliden käyttöön ja näyttää jälleen kykynsä myös laulajana.
Kaiken kaikkiaan hyvä taltiointi bändiltä, joka toimi eri miehistövaihdoksineen yli 15 vuoden ajan. Julkaisu on saatavilla ainoastaan vinyylinä ja painos on pieni, koska se on tarkoitettu vain Record Store Day -myyntiin. Jos kiinnostuksesi heräsi etkä löydä vinyyliä lähikaupastasi, niin ei huolta: Youtube-kanavan kätköistä paljastuu koko konsertti parine haastatteluineen ja kamera seuraa myös klubin sisätiloja sekä yleisöä. Seuraavaksi ehkä saadaan deluxe-kokoomalevy tästä Ash Groven tilaisuudesta.
Kari Kempas
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)
