MR. SIPP
The Mississippi Blues Child
(Malaco MCD 7547) -15

Tämä Herra Sipp tulee olemaan tulevan bluesfestarikesän ykkösvetonaula! Uskokaa minua ja tehkää pääsylippu-, matka- ja majoitusvaruksenne 30-vuotisjuhliaan viettävään Rauma Bluesiin ajoissa, eli välittömästi kun maltatte laskea tämän komean kesä-BN:n käsistänne.

Mr. Sipp voitti viimevuotisen International Blues Challenge –skaban mennen tullen, jättämättä tammikuisessa Memphisissä 2014 kellekään epäselväksi, kuka ja mikä bändi oli ylivoimaisesti tuon arvostetun huomionosoituksen väärti. IBC-palkinnon lisäksi Mr. Sipp kirjasi nimiinsä kisojen parhaalle kitaristille luovutetun Gibson Guitar Awardin.

Sattumoisin tuossa viereisellä palstalla viskiään kauppaava Grady Champion nosti IBC-pystin neljää vuotta aiemmin ja pääsi siitä hyvästä myös Blues Newsin vuoden 2010 ykkösnumeron kansikuvapojuksi. Kiinnostavaa myös, että niin Champion kuin Sipp edustivat IBC-kisoissa Vicksburg Blues Societya, samoin kuin tämänvuotinen voittaja, Eddie Cotton (ks. edellinen BN).

"Mississippi Child" -lempinimeä – myös tämän uutuus-cd:n nimi – kantava Mr. Sipp on kotoisin Mississippin ja Louisianan rajan pinnasta, McCombin pikkukaupungista. Musiikkiperimänä on parinkymmen vuoden kirkko/gospel -muusikon ura, mutta blues on aina mielessä, minkä tottavie kuulee hänen palavan tunnevoimaisesta, sävykkäästä laulustaan.

Huikea, intensiivinen blueskitaran soitto juontaa juurensa ensikosketuksista 6-kieliseen soittimeen 6-vuotiaana pikkusällinä. Upouusi Mississippin Sippin cd saapui maahan juuri parahiksi pari päivää ennen tämän lehden painoon menoa. Se seuraa edellistä, vuoden 2013 cd-r -omakustannetta, joka kantoi nimeä "The Mississippi Blues Child – It's My Guitar", joten seuraavan levyn nimeämisessä sopii odottaa hieman enemmän mielikuvitusta.

Päätyminen legendaariselle Malacolle avaa toivottavasti lisää uusia ovia taidokkaalle ja sympaattiselle Castro "Mr. Sipp" Colemanille. Aivan kuin palkintona pääsystä Malacolle hän on kirjoittanut päätösraitaa lukuun ottamatta kaikki cd:n kappaleet. Levyn komeasti avaava TMBC on akronyymi cd:n nimestä, ja siinä Mr. Sipp kertoilee taustoistaan ja matkastaan hymyssä suin Memphisin IBC-kilpailuihin, ilmeisesti ilman suurempia odotuksia. Sen jälkeen materiaali etenee hyvinkin mielenkiintoisesti. Albumin alkupuolella kuullaan paikoin aika epämääräistäkin, miltei pop-lähentelyä (In The Fire), Hendrixihköä funkyvinkua (Hole In My Heart), hervotonta slidevetoista blues-svengiä (Jump The Broom) ja syvällistä perusbluesia, kun Say The Word alkaa riplailevalla kitaraintrolla, johkaantuen verkkaisesti etenevään rakkauden loppumisbluesiin: rouva rojahtaa sänkyyn Mr. Sippin viereen haisten vieraalle miehelle ilman sen kummempia selittelyjä. Seurauksena "thrill is gone", mitäpä muuta, vähemmästäkin, ja kitarasoolo kuittaa dramaattisesti Mr. Sippin viestin. Tämän jälkeen kyyti vaihtuu (Sipp Slide), ja saamme esimakua, millaista mekkalointia hänen (ilmeisesti) nelimiehinen bändinsä tulee vetämään Rauman telttalavalla. Sinällään kappale ei olisi ollut välttämättä levyttämisen arvoinen.

Cd:n puolimatkan krouvin jälkeen kaikki raidat ovat enemmän sellaista, mitä Malacolta on totuttu kuulemaan. Hienosti vaihdellen, hempeän hitaita (Jackpot, Tonight, Too Much Water) sekä rytmikkään tehokkaita (V.I.P., Hold It In The Road) soulblues- ja southern soul -teoksia Mr. Sippin kynästä, komeasti tunteella tulkittuina.

Mr. Sippin lavapreesens ei jätä ketään kylmäksi, eikä hän useimmiten malta edes pysyttäytyä lavalla vaan nauttii peuhaamisesta yleisönsä keskuudessa. Lähdetään siis kaikki peuhaamaan Mr. Sippin syvän Etelän hikisiin tunnelmiin Raumalle 8. elokuuta.

Pertti Nurmi

(Julkaistu BN-numerossa 3/2015.)