MISS SAANA & THE MISSIONARIES
Yes, We Are!
(Jupiter/Texicalli JUP 031 CD)
(1) If We Are (2) Slowly (3) Fool's Game (4) Throw Your Love (5) Stop Talking (6) All You Want (7) Last Night (8) I Don't Need You (9) What Kind Of Woman I Am (10) Scream My Name

Kovalla ryminällä kotimaisen soul-bändikartan ytimeen varsin nopealla tahdilla porautunut Miss Saana & the Missionaries on hionut esiintymisrutiiniaan pääkaupunkiseudun ravintolaympyröissä vaivihkaa jo useamman vuoden ajan. Debyyttisinglen (ks. BN 1/09) ilmestyttyä koko roots-kansan tietoisuuteen välittömästi ponnahtanut yhtye on nyt hiljaiselonsa elänyt ja uunituore esikois-cd Yes, We Are! päivänpolttavaa tosiasiaa.

Hyvinkäällä v. 1982 syntynyt ja sittemmin Helsinkiin kotiutunut Saana siirtyi täysipäiväiseen soullaulajattaren rooliinsa raskaamman rockin puolelta. Five Fifteen –yhtyeen solisti vuosimallia 2000-06 on tehnyt studio- ja konserttiyhteistyötä myös mm. Von Hertzen Brothersin, Damn Seagulsin ja Niko Ahvosen kanssa. Lisäksi Saana tunnetaan stagen ulkopuolella lahjakkaana kuvataiteilijana, jonka teoksia lienee tälläkin hetkellä esillä mm. helsinkiläislevyliike Fatty Soundsin tiloissa – käykääpä ihmeessä tutustumassa!

Saanan rinnalla kulkeva 12-henkinen The Missionaries vilisee sekin monenmoisissa aikaisemmissa koitoksissa ansioituneita muusikkoja. Mainittakoon heistä tällä erää kitaristi Rocka Merilahti sekä basisti Markus Lindén, jotka myös vastaavat levyllä kuultavan musiikin sävellyspuolesta yhdessä Saanan kanssa. Albumin sanoitukset taas ovat kokonaisuudessaan solistittaren omaa, erittäin vakuuttavaa käsialaa.

Yes, We Are!:n 1960- ja 70-lukujen taitteen energisen tanssisoulin parissa pitkälti viihtyvä kappalevalikoima on tasavahvaa ja kiistatta laadukasta, mutta se todellinen täysosuma jää silti vielä odotuttamaan itseään. Kotimaisiin kilpasiskoihinsa (ja -veljiinsä) nähden ylivertaiset äänivarat sekä loistavan englannin ääntämyksen omaava Miss Saana joutuu jopa muutamilla nopeatempoisemmilla raidoilla paljastamaan "kuolevaisuutensa" sorruttuaan pariinkin otteeseen laulusuorituksessaan kiusallisen läpikuultavaan yliyrittämiseen ja verbaaliseen kangerteluun. Vastaavasti kuitenkin slovariosasto, eritoten hallitulla jousikuorrutuksella sivelty ilmeikäs "Stop Talking", intensiivinen paatossoul "What Kind Of Woman I Am" sekä vahvasti rhythm'n'blues-sävytteinen "Last Night" ovat kerrassaan murhaavaa, kansainvälisen tason kuultavaa. Jytinäsektorilla parhaita onnistumisia koetaan mm. tanakasti rock-vaihteella potkivalla ja jollain tapaa Iken & Tinan 1970-luvun tuotannon mieleen tuovalla "I Don't Need You":llä sekä tummasävyisesti groovaavalla "Throw Your Love":lla, jonka kertosäkeissä intoudutaan miltei gospelhurmokselliseen revittelyyn.

Pitkäsoittonsa myötä Miss Saana on nostattanut lähetyssaarnaajineen Ilahduttavan paljon hälyä myös koto-Suomen aina yhtä valikoivassa pop-mediassa – mutta ovatko he varmasti kaiken saamansa huomion väärtejä? Yes, They Are! Kovalla ryminällä kotimaisen soul-bändikartan ytimeen varsin nopealla tahdilla porautunut Miss Saana & the Missionaries on hionut esiintymisrutiiniaan pääkaupunkiseudun ravintolaympyröissä vaivihkaa jo useamman vuoden ajan. Debyyttisinglen (ks. BN 1/09) ilmestyttyä koko roots-kansan tietoisuuteen välittömästi ponnahtanut yhtye on nyt hiljaiselonsa elänyt ja uunituore esikois-cd Yes, We Are! päivänpolttavaa tosiasiaa.

Hyvinkäällä v. 1982 syntynyt ja sittemmin Helsinkiin kotiutunut Saana siirtyi täysipäiväiseen soullaulajattaren rooliinsa raskaamman rockin puolelta. Five Fifteen –yhtyeen solisti vuosimallia 2000-06 on tehnyt studio- ja konserttiyhteistyötä myös mm. Von Hertzen Brothersin, Damn Seagulsin ja Niko Ahvosen kanssa. Lisäksi Saana tunnetaan stagen ulkopuolella lahjakkaana kuvataiteilijana, jonka teoksia lienee tälläkin hetkellä esillä mm. helsinkiläislevyliike Fatty Soundsin tiloissa – käykääpä ihmeessä tutustumassa!

Saanan rinnalla kulkeva 12-henkinen The Missionaries vilisee sekin monenmoisissa aikaisemmissa koitoksissa ansioituneita muusikkoja. Mainittakoon heistä tällä erää kitaristi Rocka Merilahti sekä basisti Markus Lindén, jotka myös vastaavat levyllä kuultavan musiikin sävellyspuolesta yhdessä Saanan kanssa. Albumin sanoitukset taas ovat kokonaisuudessaan solistittaren omaa, erittäin vakuuttavaa käsialaa.

Yes, We Are!:n 1960- ja 70-lukujen taitteen energisen tanssisoulin parissa pitkälti viihtyvä kappalevalikoima on tasavahvaa ja kiistatta laadukasta, mutta se todellinen täysosuma jää silti vielä odotuttamaan itseään. Kotimaisiin kilpasiskoihinsa (ja -veljiinsä) nähden ylivertaiset äänivarat sekä loistavan englannin ääntämyksen omaava Miss Saana joutuu jopa muutamilla nopeatempoisemmilla raidoilla paljastamaan "kuolevaisuutensa" sorruttuaan pariinkin otteeseen laulusuorituksessaan kiusallisen läpikuultavaan yliyrittämiseen ja verbaaliseen kangerteluun. Vastaavasti kuitenkin slovariosasto, eritoten hallitulla jousikuorrutuksella sivelty ilmeikäs "Stop Talking", intensiivinen paatossoul "What Kind Of Woman I Am" sekä vahvasti rhythm'n'blues-sävytteinen "Last Night" ovat kerrassaan murhaavaa, kansainvälisen tason kuultavaa. Jytinäsektorilla parhaita onnistumisia koetaan mm. tanakasti rock-vaihteella potkivalla ja jollain tapaa Iken & Tinan 1970-luvun tuotannon mieleen tuovalla "I Don't Need You":llä sekä tummasävyisesti groovaavalla "Throw Your Love":lla, jonka kertosäkeissä intoudutaan miltei gospelhurmokselliseen revittelyyn.

Pitkäsoittonsa myötä Miss Saana on nostattanut lähetyssaarnaajineen Ilahduttavan paljon hälyä myös koto-Suomen aina yhtä valikoivassa pop-mediassa – mutta ovatko he varmasti kaiken saamansa huomion väärtejä? Yes, They Are!

Pete Hoppula