MIGHTY FOUR
Bangin’ The Boogie
(Mighty M4CD003)
(1) Baby Are Ya Kiddin’ (2) Meet Me Down The Corner (3) Bangin’ The Boogie (4) Jet Propelled Daddy (5) One Dirty Woman (6) Closer To My Baby (7) Rich Man (8) It’s All Right

1940- ja 1950-lukujen jump-rhyhtm’n’bluesille omistautunut järvenpääläislähtöinen Mighty Four suoritti hiljattain varsin radikaalilta kalskahtaneen nahanluontiprosessin, kun kokoonpanon perustajajäsen, saksofonisti ja laulaja Pertti Palmu ilmoitti jättävänsä ryhmän ja tekevänsä tilaa seuraajalleen pianisti-laulaja Harri Saaniolle. Henkilöstönvaihdoksesta selvittiin kuitenkin mitä ilmeisimmin sangen kivottomasti – ja kuten bändin vast’ikään ilmestyneeltä kolmannelta pitkäsoitolta on vaivatta havaittavissa, myös musiikkipoliittisesti seuraamukset jäivät odotettua vähäisemmiksi: Mighty Four on yhä Mighty Four!

Samantien uudessa kokoonpanossaan ykkössolistin paikan kaapannut ”Boogie Boy” Saanio yrmyilee tuttuun ”kevytshouter”-tyyliinsä kuusi uutuuslevyn kahdeksasta esityksestä. Terävästi boogie woogie -pianon käskyttämänä rokkaava avausraita “Baby Are Ya Kiddin”‘, bluesruntta “Meet Me Down The Corner”, 1940-lukuisena jump-shufflena rullaava nimikappale sekä astetta rasvaisempi rhumba-r&b “Rich Man” ovat myös Haran omaa käsialaa. Hölkkärytminen “One Dirty Woman“ on huostaanotettu Champion Jack Dupreen sävel-lippaasta ja levyn päättävä “It’s All Right”... kyllä, Henry Aaltoselta itseltään – hartaat Ganes-uskovaiset kun eivät sitten voineet hillitä intohimojaan ja olla värkkäämättä r&b-versiota vanhasta “Shorai Shoraista” (kappaleen alkuperäistä, ”pre-remuistettua” kirjoitusasua kunnioittaen).

Kontrabasisti Ari Berghällin vokalisoimat loput raidat ovat nekin lainatavaraa, joskin hieman uudempaa vuosikertaa: “Jet Propelled Daddy” on peräisin australialaiskollegalta Ben Petersiltä (Benny & the Fly-By-Niters) ja terhakas jump-boogie “Closer To My Baby” austinilaiselta lauluntekijältä Chaz Armstrongilta (esityksen on aiemmin levyttänyt Bobby Horton). Varsinkin jälkimmäisessä bändin otteissa on aistittavissa selkeää hengenheimolaisuutta Dave Taylorin maanmainioiden 1980-luvun alun jump-tuotosten kanssa, ja mikäs siinä – ei tämän tyylistä, hyvin tehtyä nannaa vieläkään Suomilandiassa liian usein kuule.

Kuten todettua, mitään dramaattisempaa eroa vanhan ja uusiutuneen Mighty Fourin välillä ei siis ole, ja muutospaineet kuulijasta riippuen parempaan tai huonompaan suuntaan kohdistuvat luonnollisesti kokoonpanon laulajiin. Kansainvälisessä katsannossa kumpikaan nykyisistä solisteista ei kieltämättä yllä vokalistina – ainakaan tämänkertaisten näyttöjensä valossa – aivan sinne nykypäivän r&b-karjujien kovimpaan liigaan, mutta eipä heillä täällä Pohjoismaissa montaakaan varteenotettavaa haastajaa silti ole. Lisäksi korostettakoon, että etenkin bändin keikoilla kahden varmaotteisen ja pitkän ajanjakson esiintymiskokemusta omaavan laulajan paketti toimii lähes poikkeuksetta erittäin nautittavasti. Doctor’s Order -yhtyeessäkin rinta rinnan soittavat kitaristi Archie Hämäläinen ja rumpali Kimmo ”Mighty Man” Oikarinen puolestaan vaikuttaisivat olevan – juurikin muut lähiaikojen levy- ja bändiprojektinsa huomioiden – omimmillaan hitusen verran modernimmin rokkaavan materian parissa. Mutta ei, ei näin heppoisin perustein vielä ammuta alas kelpo setiä. Otetaan mieluummin tähtäimeen vaikka se pahuksen boogiemies – Bang Bang The Boogie!

Pete Hoppula