MESSENGERS
Messengers
(Allstar Music/BAM Finland BAM-ALLSTAR-CD022)
(1) 1, Two, 3, Four (2) Storm’s Catchin’ Me Up (3) Can’t Come Back (4) C’mon, Use Me (5) Vivienne’s A Good Girl (6) I Know What You’re Doin’ (7) There’s The Door (8) What I Want (9) She Don’t Care (10) Get Me Out Of Here

Monia ”vanhan liiton” artisteja on vaivannut myöhempinä vuosinaan tietynlainen leipääntyminen ja paikoilleen jämähtäminen. Sitä ei voi sanoa Dave Lindholmista, sillä hän on viimeisten vuosien aikana uudistanut musiikkiaan levy levyltä. Kaikesta huolimatta eli ehkä juuri siksi hän on viimeisissä tekemässään ollut aivan kotonaan. Hän on saanut musiikkinsa kuulostamaan siltä kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä, oli sitten kysymys akustisesta blueslevystä, rullaavasta rockista tai viime vuonna ilmestyneestä posetiivilevystä.

Tällä kertaa Lindholm on laittanut taas rock-vaihteen silmään uuden bändinsä Messengersin kanssa. Maestron lisäksi yhtyeessä vaikuttavat Jake’s Blues Bandin kolmikko Jake Yrölä (kitara), Timo Salo (basso) ja Juha Yrölä (rummut) sekä Suomeen parikymmentä vuotta sitten rantautunut laulaja Joe Vestich. Päävastuun vokaaleista kantaa Vestich ja koska kyseessä on bändilevy, pääsee Jake Yröläkin näyttämään soolokitaristin taitojaan maestron ohella. Miesten saumattomasta yhteistyöstä saimme esimakua jo muutaman vuoden takaisella ”Blue Moon Cars” -levyllä.

Bändin nimeä kantava albumi rokkaa pelkistetyn suoraviivaisesti, mutta kuitenkin tuoreen oloisesti. Kaikesta paistaa läpi tekemisen ja soittamisen ilo. Studiossa tunnelma lienee ollut vapautunut sekä välitön ja se kuuluu lopputuloksessa positiivisesti. Lindholmin ja Jani Viitasen tuottama levy jatkaa lähes suoraan siitä mihin ”Blue Moon Cars” loppui. Viitanen on vuosien saatossa oppinut ymmärtämään Lindholmia ja tämän tekemisiä, ja on jälleen kerran onnistunut puristamaan miehestä irti kaiken tarvittavan.

Musiikillisesti Messengersissä sekoittuvat sopivasti bändin jäsenten erilaiset soittotaustat ja vaikutteet. Tarkkakorvainen kuulija saattaa löytää kaikuja jopa Mountainin ja Cactusin suunnalta. Laulupuolella Vestich kuulostaa monin paikoin Roger Daltreyltä. Sävellykset ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta Lindholmin kynästä lähtöisin. Joe Vestichin kirjoittama ”C’mon, Use Me” on ihan ok biisi joskin ehkä aavistuksen yllätyksetön, mutta Jake Yrölän “There’s The Door” kulkee kuin Pendolino rantaradalla tammikuisessa räntäsateessa. Kappaleiden parhaimmisto sijoittuu loppupäähän, josta löytyy levyn kovin kolmikko ”What I Want”, ”She Don’t Care” ja ”Get Me Out Of Here”. Viimeksi mainittu on kymmenminuuttinen psykedeelinen hiilihappoblues, joka on kuin julkaisemattomaksi jäänyt Tarantino–elokuvan soundtrack. Pituudestaan huolimatta jännite säilyy ja mielenkiinto pysyy yllä loppuun asti. Biisin lopussa kitaristikaksikko ryhtyy todelliseen kaksintaisteluun.

Messengers on yksinkertaisesti yksi Lindholmin täysipainoisimpia, ryhdikkäimpiä ja jäntevimpiä bändejä tällä vuosikymmenellä. Messengersin debyytistä jää selkeä jälkimaku, että kyseessä on toimiva kokoonpano. Toivoa vaan sopii, että kyseessä on jotain muutakin kuin vain yhden levyn ihme tai ”kesätyöpaikka”. Lisää materiaalia olisi kiva saada vaikka livejulkaisun muodossa.

Riku Metelinen