MARYJANES
Plays Hurriganes
(Backbeat BBCD 012)
(1) Little Mama (2) This Hammer (3) Keep On Movin' (4) Boogie Boogie Morning (5) Hip Up (6) No Matter (7) Say Yeah (8) Rock'n'Roll Music (9) Rock'n'Roller (10) Whole Lotta Shaking Going On (11) Oh Rack (12) Räk, Räk, Räk

Olipas niin mukavat levyjulkkarit MaryJanesilla, että täytyyhän itse levykin noteerata Blues Newsissä! Kiitokset vaan bändin nykyisille kuin myös entisillekin jäsenille, lauttasaarelaisravintola Pianissimolle, Backbeat-yhtiön Jauhiaiselle ja muille asianosaisille. Joku saattaa jo pohtia, että onko korruption katala käärme luikerrellut lahjomattomana pidetyn lehtemme riveille. Ei kai sentään, minä ainakin maksoin juomani itse.

Suomirockin kivijalka, Hurriganes, sai jo menestyksensä alkuvuosina, eli noin kolmekymmentäviisi vuotta sitten, siipeilijöikseen melkoisen liudan toinen toistaan epätoivoisempia plagioijia. Helposti kopioitavalta näyttävä menestyksen resepti ei kuitenkaan ollut oikotie suosioon, kuten jälkeenpäin on ollut todettavissa – persoonallisuutta kun on mahdoton apinoida. Menneen vuosituhannen lopulla alkoikin ilmaantua Hurriganesille kunniaa tekeviä ns. tribuuttiyhtyeitä, yhtyeitä jotka soittivat häpeilemättömällä asenteella suosikkinsa ohjelmistoa ja halusivat pitää yllä rakastamansa musiikin perinnettä. Kun levyt oli opeteltu ulkoa etu- ja takaperin, ahmivat antaumukselliset soittajat esityksiinsä vaikutteita bändin toinen toistaan harvinaisemmilta keikkanauhoilta. Kuten Hurriganespomo Remu Aaltonen on jossain yhteydessä todennut, ei Hurriganesilla enää ole faneja – nehän ovat jo fanaatikkoja!

Viitisen vuotta sitten (?) perustettu MaryJanes on vaihtanut kokoonpanoaan muutamaan otteeseen, mutta bändin johtajan, rumpali/laulaja Jan "J.J." Janssonin ei ole turhaan tarvinnut etsiä ryhmäänsä asialleen omistautuneita soittajia. Aikuisikään ehtineistä rockin harrastajista näyttää Hurriganesinsa ulkoa oppineita musikantteja löytyvän. Nykyisessä kokoonpanossa soittavat basisti Merzi Meriläinen ja rokkibändi Snagesta tuttu kitaristi Mikko "Zoy" Löyttyniemi, jonka mainiota omaa soololevyä "Korkea aika" tulin kehaisseeksi vuosi sitten Blues Newsin arvioissa.

Tällaisten tribuuttilevyjen lähtökohta on usein luvattoman hataralla pohjalla; kuinka nyt saada joltain toiselta omaksuttu tyyli kuulostamaan kiinnostavalta muualla kuin jonkun viikonloppujuhlijoiden täyttämän kapakan estradilla. MaryJanes onkin ottanut härkää sarvista, summannut yhteen perehtyneisyytensä ja välttänyt tyypillisimmät sudenkuopat, getonit ja roadrunnerit. Levy koostuu Hurriganesin ohjelmistossa olleista kappaleista, mutta suurelle yleisölle vähemmän tutusta materiaalista. Mukaan ovat päätyneet mm. vuoden -74 legendaariselta "Roadrunner"-albumilta pois jäänyt "Boogie Woogie Morning" ja 80-luvun keikkabravuuri (eikös tälle nyt olisi voinut keksiä jotain oikeaa nimeä?) "Räk, Räk, Räk". Itse "pääpiru", Remu, vierailee solistina ripeästi rokkaavalla "This Hammerilla". Tämä aikoinaan Leadbellyn levyttämä afroamerikkalainen työlaulu taisi päätyä Hurriganesin keikkaohjelmistoon, vaan ei levylle saakka, englantilaisen Spencer Davis Groupin version kautta. Folkrockhenkisestä huuliharppusoolosta kappaleessa vastaa toinen suomalaisen populaarimusiikin "takapiru" Joke "Stadin säkki" Linnamaa. Itseäni erityisesti ilahdutti vanhan kunnon "Rock'n'Roller"-rytistyksen kaivaminen naftaliinista. Hurriganeshan ei tuota ensilevynsä avausraitaa ole soittanut vuoden -73 jälkeen.

MaryJanes on selvinnyt urakastaan kunnialla – kiitos soittajiston asiantuntemuksen, mielikuvituksen ja pätevän soittotaidon. Raaka totuushan on, että vaikka baarin nurkassa vedetty tuttu rokinremellys yleisöön uppoaisikin, samaa vaikutusta on hankalaa saada aikaan kotisohvalla rötköttävälle kuulijalle. MaryJanes onnistuu osoittamaan, ettei se ole mahdotonta. Erityisesti Hurriganes-diggareiden, mutta myös muiden rehevän rockin ystävien kannattaa tutustua bändiin joko levyltä kuunneltuna, keikoilla bailatessa, tai – mikä parasta – sekä että.

Ei muuta kuin Happy Rock'n'Roll!

Honey Aaltonen