MARTIN LANG – Bad Man
(Random Chance RCD 47)
Kun nykyisin tulee vastaan tuore perinteisen tyylin bluesia sisältävä äänite, sillä kuultavat muusikot ovat yleensä joko kokonaan tai ainakin suurimmalta osin valkoisia. Sellaisia ovat varsin luultavasti tämän kiekon pääartisti eli huuliharpisti, kitaristi ja laulaja Martin Lang sekä hänen tukimiehensä kitaristit Little Frank ja Billy Flynn, basisti Illinois Slim ja rumpali Dean Haas. Martin vaikuttaa olevan iältään noin viisikymppinen, ja aikaisemmin hän on toiminut vuosikymmeniä varsinkin säestystehtävissä. Kaksi omaakin cd-levyä häneltä on aiemmin julkaistu, mutta niillä hän ei lainkaan esittäydy vokalistina. Tuottaja Dick Shurmanin neuvon mukaisesti tällä uutuudella on kuultavissa myös hänen lauluaan.
Kiekolla on mukana kaikkiaan 12 musiikkikappaletta, joista neljä on muiden tekoa. Lainamateriaalia ei kuitenkaan voi moittia sortiltaan liian tutuksi, sillä tuskinpa kovin moni tuntee sellaisia teoksia kuin Jerry McCainin Juicy Lucy, Dusty Brownin She Don’t Love You, Little Sonnyn The Mix Up ja Hayes Waren Bad Man. Muu aineisto on peräisin Langilta itseltään, vaikka siinä luonnollisesti on mukana runsaasti tuttuja piirteitä. Esimerkiksi Stacys On My Feet, jolla Martin laulaen ja kitaraa tyylikkäästi soittaen muistelee kengät jalassa haudattua Eddie Taylor junioria, on melodiansa osalta aika selvä kopio Leroy Carrin klassikosta Midnight Hour Blues.
Yleisesti ottaen kuultavissa on aivan kelvollisesti soitettua ja tyydyttävästi laulettua Chicago-bluesia, mikä sellaisenaan soveltuu mieluummin taustamusiikiksi kuin tiukan tarkastelun kohteeksi. Runsaasti lisää tietoutta Martin Langista löytyy Blues Newsin n:ossa 264 eli 6/2013 julkaistusta haastattelusta. En malta olla huomauttamatta, että siinä esiintyvä arvelu Sonny Boy ykkösen mikrofonista tuskin pitää paikkansa. Jutun mukaan kyseisessä laitteessa nimittäin on vuosiluku 1949, ja John Lee Williamson kuoli 1.6.1948.
Vesa Walamies
(julkaistu BN-numerossa 2/2021)
