MARK HUMMEL – True Believer
(Rockinitis 1004)
Mark Hummel on julkaissut albumeja tasaiseen tahtiin jo viidellä vuosikymmenellä eikä kaipaa esitelyä ainakaan old school- ja huuliharppubluesin ystävien keskuudessa. Kuluvan vuoden keskikesällä ilmestynyt uusin levy on äänitetty San Josessa Greaselandin studiolla edellisen vuoden jälkipuoliskolla.
Hummelin julkaisut vaihtelevat mukavasti kokoonpanoiltaan. Välillä on kuultu akustista kvartettia, mutta useimmiten toki isompaa sähköistä bändiä, niin kuin tälläkin kertaa. Mukana on kaksi peruskokoonpanoa, joita täydentävät joillakin raidoilla muutama vieraileva soittaja.
Aikaisemmista levyistä poiketen Mark ei hoida itse kaikkia lauluosuuksia vaan kahdessa biisissä sen tekee kutsuartisti. Tällä albumilla on seitsemän omaa sävellystä ja kuusi lainakappaletta.
Hummel soittaa huuliharppua ja Wes Starr rumpuja levyn kaikilla kappaleilla. Yhden kokoonpanon täydentävät Junior Watson (kitara), Kedar Roy (pystybasso) ja Brett Brandstatt (piano). ”Kakkoskokoonpanossa” soittavat kitaristi Billy Flynn, basisti Randy Bermudes ja pianisti Bob Welsh.
Levyn avaa kantaa ottava High Time For The Devil, jonka sanoitus voidaan tulkita Donald Trumpia kritisoivaksi. Muodoltaan se on puhdasta Chicago-bluesia ja laulun hoitaa hienosti Oscar Wilson. Vielä selväsanaisemmin Trump-vastainen on Elvin Bishopin säveltämä What The Hell.
Vaikka blues on perinnelaji, Mark yhdistelee sanoituksiin uusia ilmiöitä, kuten kappaleissa Ghosted ja Lil Electric Car. Autolla ajoa on iät ja ajat käytetty bluesissa metaforana lemmenleikeille. Nyt terminologia on sovellettu sähköautoilusta.
Lainakappaleet on valittu ja toteutettu tyylillä. Hienoin on tunteikkaasti esitetty Otis Rushin Double Trouble, jossa kromaattinen harppu, laulu ja Watsonin kitara luovat aavemaisen tunnelman. Muita lainattuja ovat B.B. King, Peter Green ja Little Walter, jolta kuullaan kaksi alkuperäistä. Levy alkaa Chicago-bluesilla ja sama meininki on päätöskappaleessa Shufflin Days, jossa laulusta ja kitarasta vastaa Joe Beard.
”True Believer” on komea bluesalbumi, jossa kaikista parasta on Mark Hummelin harpunsoitto ja Junior Watsonin kitarointi. CD-levyn hankinta oli työlästä ja arvokastakin, kun sitä ei ainakaan aluksi saanut EU-alueelta. Mutta ei hätää, Hummelilla on marraskuussa ainakin kaksi Suomen keikkaa, joiden yhteydessä levyä todennäköisesti myydään kiinnostuneille.
Harri Haka
(julkaistu BN-numerossa 4/2024)
