MARC BROUSSARD – S.O.S. 4: Blues For Your Soul
(Keeping The Blues Alive KTBA93931/KTBA93932)
Monivuotista ”Save Our Soul” -levyprojektiaan nyt neljännessä osassa edistävä useamman polven louisianalaismuusikko (isä Ted Broussard oli legendaarisen The Boogie Kingsin kitaristi) on saanut tuekseen itsensä Joe Bonamassan sekä tämän Keeping The Blues Alive -yhtiön. Poikkeuksellisen paljon äänitteitä vuodesta 2002 lähtien julkaissut artisti (s .1982) on tavannut ilmoittaa tyylikseen ”Bayou soulin”, joka kaikessa tulkinnanvaraisuudessaan koostunee pääosin bluesin, funk soulin, rockin, popin ja muun eteläisillä mausteilla tulistettujen musiikinlajien huolitellusta sekamelskasta. Sekä isommilla levymerkeillä että omakustannepohjalta toteutettujen ”oikeiden” albumien ohessa ilmestyneet SOS-otsakkeiset kiekot muodostavat Broussardin tuotannossa verrattain ehjän kokonaisuutensa. Niillä hän keskittyy lähinnä cover-materiaaliin nimekkäiden vieraidensa vertaistuella.
Levyn käynnistää veret seisauttavasti uhkea puhallinvetoinen versio mm. Gladys Knight & The Pipsin ja Bobby Blandin tunnetuksi 1970-luvun alkupuolella tekemästä soulbluesista I’ve Got To Use My Imagination, eikä edes studioon mukaan soluttautuneen Bonamassan hyökkäävä kitarasooloilu saa esitystä putoamaan jo lähtökohtaisesti korkeilta kannakkeiltaan. Myös ikuisuusklassikon maineesta nauttivasta I’d Rather Drink Muddy Waterista on syntynyt uskottava joskin sinänsä uutuusarvoton big band swingiin nojaava kierrätysluenta Lou Rawlsin hengessä laulettuna ja B.B. Kingin orkesteriarrausta mukaillen. Bona-vahvisteista jatkoa seuraa Little Miltonin That’s What Love Will Make You Do’n, Al Greenin vuoden 1971 versiosta sovitetun Drivin’ Wheelin sekä levyn jylhästi päättävän southern soulahtavan Broussard-originaalin When Will I Let Her Go mitalla.
Roddie Romero täydentää kitaroineen kokoonpanoa Johnny ”Guitar” Watsonin ohjelmistosta napatulla Cuttin’ Inillä, jolla Broussard on onnistunut muuntamaan lauluäänensä 1950-lukuiseen Louisianan rock’n’roll-formaattiin. Vaikuttavaa vokaalista ulottuvuuttaan hän esittelee myös mm. Sam Cooke’maisesti tulkitulla Bobby Womackin Love, The Time Is Now -pehmoilulla sekä maaniseksi bluesrock-crossoveriksi kääntyneellä Son Housen Empire State Expressillä. Likipitäen uskottavasti mies menisi jopa Bobby Blandista näkemyksellään 1970-lukuisesta Dreamerista.
Osaavista kitaristeista ei albumilla ole muutenkaan pulaa. Esimerkiksi Eric Krasno vahvistaa onnistuneen leppoisaa luentaa B.B. Kingin vuoden 1973 popsoul-teoksesta I Like To Live The Love ja Josh Smith puolestaan rehvastelee reilun viiden minuutin ajan John Lee Hooker -riffien toisintamistaidoillaan kappaleella Locked Up In Jail (Prison Blues). Vastaavanlaisena yksisointuisena bluesrienana kaiken soul-sievistelyn keskeltä kohottaa hartioitaan myös JJ Greyn murhaavalla laulutulkinnalla voimistettu Howlin’ Wolf -järkäle I Asked For Water.
”Save Our Soul” -lätyt ovat monella tapaa tutustumisen arvoisia tuotteita, ei vähiten siksi, että niistä kertyneiden myyntitulojen kerrotaan ohjautuvan lyhentämättöminä kansainvälisen hyväntekeväisyysjärjestön SOS Foundationin käyttöön.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2023)
