MAC CURTIS
Songs I Wish I Wrote
(Bluelight BLR 33147 1 [LP]/BLR 33147 2 [CD])
(1) Singer Of Sad Songs (2) This Time Tomorrow (3) 100 Pounds Of Honey (4) Sunshine Man (5) Turn Away From Me (6) One More Night (7) Stay Love (8) Beautiful Annabel Lee (9) So What Let It Rain (10) Drowning All My Sorrows (11) If You Want To Be My Woman (12) Restless (13) You’ve Turned Down The Lights

Vaikkei teksasilaisen rockabilly- ja kantrilegendan Mac Curtisin (s. 1939) viimevuotinen levytysmatka Suomessa, kertoman mukaan, aivan yhtä auvoisasti sujunutkaan kuin aikaisemmin vastaavissa tarkoituksissa maassa piipahtaneelta kollegaltaan Hayden Thompsonilta, on tuttujen taustavoimien myötävaikutuksella syntynyt ja nyt sekä CD- että LP-formaatissa vihdoin saatavilla oleva julkaisu joka tapauksessa erinomainen täydennysosa Bluelight Recordsin ”A-tiimin” (Viksten – Haavisto – Gröhn – Railo – Haavisto) toivottavasti vielä pitkään tulevaisuudessakin jatkuvaan tuotanto-saagaan.

Siitä huolimatta, että Mac Curtis -hankkeelle oli asetettu useita samansuuntaisia musiikillisia tavoitteita kuin Thompsoninkin kesällä 2006 äänitetylle kantripitoiselle Bluelight-debyytille, oli Hollolan Petrax-purkittamolla toteutettujen syyskuisten sessioiden ensimetreistä lähtien selvää, että tämä projekti tulisi etenemään tyystin omia ja ennalta avaamattomia latujaan. Yleisolemukseltaan jossain määrin Thompsonia uupuneemmalta ja jopa luomishaluttomammalta vaikuttaneelle laulajalle varatut työpäivät saatiin kuitenkin hyödynnettyä tilanteeseen nähden parhaalla mahdollisella tavalla. Curtisin ensimmäinen studioaikaansaannos sitten 13 vuoden takaisen ”Rockabilly Ready” -albumin (Vinyl Japan Records) onkin nyt monituisten koesoittokertojen jälkeen osoittautumassa mitä vaikuttavimmaksi perinnekantrilevyksi, jota on toki höystetty myös muutamilla asiallisesti poimituilla maistiaisilla artistin julkisuuskuvaan jo lähtökohtaisesti ikuisiksi ajoiksi iskostuneen rockabillyn maailmasta.

Waylon Jenningsin versiona kaiketi parhaiten tunnettu surumielinen ”Singer Of Sad Songs” on valikoitunut levyn käynnistysraidaksi, eikä 1950- ja 60-lukujen kulta-ajoista jo merkillepantavasti haurastuneen ikämiehen värisevän mutta sitäkin lämpimämpää tunteen paloa omaavan äänen kuulleessaan voi välttyä mielleyhtymältä Johnny Cashin ehtoopuolen koskettavaan American Recordings -materiaaliin. Seisauttavan balladi-alun jälkeen Sonny Curtisin ”This Time Tomorrow’n” myötä pirteämpiin honkytonk-tunnelmiin johdattavat mm. Johnny Horton’mainen toisinto Macin omasta vuoden 1964 huippuesityksestä ”100 Pounds Of Honey” sekä hyväntuulisen kantrishufflen ja Pekka Gröhnin maukkaiden urkufillien hyväilemä ”Sunshine Man”, joka kuului myös Curtisin suurimpiin kaupallisiin menestyksiin ilmestyessään ensimmäisen kerran 1960-luvun lopulla. Niin ikään Cash-vaikutteista seesteistä kantrihölkkää ”One More Night” tulkitaan Bob Dylanin sanoin ja sävelin. Saman aikakauden aavistuksen verran tuotetumpaa popkantrisoundia lähestyvän ”Stay Love’n” taustalta löytyy puolestaan Faron Youngin originaaliluenta vuodelta 1968. Pelkistetty valssi ”Beautiful Annabel Lee” (jälleen Waylon Jenningsin tuotannosta) sekä Bob Lumanin alkujaan esittämä herkkä slovari ”You’ve Turned Down The Lights” nojaavat suurilta osin laulajan karisman varaan, vaikkei kummallakin kappaleella sooloinstrumenttina korvia hivelevän kauniisti vokalistin rinnalla soivan Olli Haaviston pedal-steelin lopputuloksellista merkitystä pidä sitäkään yhtään vähätellä.

Täsmäisku rockabillyn pariin ja sieltä takaisin sivalletaan etukäteisvaroituksitta kuulijan korville ärhäkkäästi släppäävällä mollisointuisella Rollin’ Rock -bravuurilla ”Turn Away From Me” sekä Gene ”Bo” Davisin revittelypalalla ”Drowning All My Sorrows”. Levyn rokahtavampaan osioon lukeutuvat myös Macin säästeliäästi tulkitsema Lefty Frizzell -klassikko ”So What, Let It Rain” sekä Carl Perkinsiltä lainattu reipastempoinen ”Restless”. Merle Haggardin ”If You Want To Be My Woman” esitetään juuriaan kunnioittavana rehtinä Jimmy Reed -poljentona, toimien siten esimerkillisenä muistutuksena Curtisin usein unohdetuista kyvyistä myös bluesja r&b-tulkitsijana. Tätä tyylilajiahan lukeutui mm. miehen monumentaaliselle GRT-merkin LP:lle ”Early In The Morning” runsain mitoin – ehkäpä siis Bluelight-pitkäsoittokin olisi kestänyt samaa herkkua useamman kuin vain yhden ohikiitävän näytteen verran?

Mikäli levyn otsikkoa ja sen sisältöä on kirjaimellisesti uskominen, muutamaa kiintiö-rock’n’roll -latinkia lukuun ottamatta ne laulut, jotka Mac Curtis ”olisi toivonut kirjoittaneensa”, edustavat ainakin juuri tällä hetkellä 1960-luvulta ammentavaa traditionaalista honkytonk-kantria. Valintoja ei kuitenkaan tohdi – eikä sivustakatsojana pidäkään kyseenalaistaa. Riippumatta siitä, keiden nimiä kappaleiden kynäilijöinä albumikansissa mainintaankin, on Teksasin laulava isoisä tehnyt niistä vain ja ainoastaan itsensä näköisiä sekä oloisia 2010-luvun uusklassikoita. Respektit sille.

Pete Hoppula