L.R. PHOENIX
The Hollow Log Of Capt. Richard Wolfe
(omakustanne)
(1) Hollow Log (2) Bedroom (3) Crying (4) Jack Of Diamonds (5) Morning Train (6) The Cypress Grove (7) Down South (8) Po' Boy (9) Hobo (10) Streets Of Lohan (11) The Devil (12) The Death (13) Heaven

Pohjois-Karjalan perukoilla jo useamman vuoden viihtynyt britti LR Phoenix jatkaa uudella The Hollow Log -pitkäsoitolla kasvuaan alkuaikojen Mississippi Hill Country -tyylistä kohti omaleimaista ”North Carelian Lake Country Bluesia”. Ennen kaikkea muutos kuuluu artistin huimasti itsevarmistuneessa, paikoitellen jopa avoimen hyökkäävässä laulutulkinnassa. Jo aiemmilta äänitteiltä tutuksi käynyt mutta nyt entisestään jämäköitynyt ”viskibassosoundi” on läpitunkeva ja mikä tärkeintä, myös uskottava.

Täysin uudelleen ei Leightonin ole tarvinnut pyöräänsä keksiä, pienetkin tehokeinot saavat edelleen vankasti satavuotiseen deltablues-traditioon nojautuvan musiikin kuulostamaan yhtäaikaisesti myös raikkaan 2010-lukuiselta. Sen tarkemmin ei mies kai itsekään halua kappaleidensa alkuperiä eritellä – levyn kansilehdenkin mukaan kaikki esitykset kun ovat vain ”joko hänen kirjoittamiaan, lainaamiaan tai varastamiaan.” Ja sitä sanottavaa, lähteeseen katsomatta, miehellä todella riittää. ”Talking blues" -hengessä toteutetut, pääasiassa perinteisistä riimityksistä ja kappalejaoista itsensä irtisanovat laulut muodostavat albumin edetessä vaivatta hypnoosissaan pitävän, vahvaksi kokonaisuudeksi jäsentyvän bluesmatkan – jota syventävät vielä entisestään cd-vihkoon painetut proosarunolliset taustanovellit kunkin kappaleen henkisiltä syntyjuurilta.

LR:n edellisjulkaisuilla olennaisena elementtinä toiminutta rumpali Mr. Mo'Helliä (Mika Vauhkonen) ei The Hollow Logilla kuulla, sen sijaan vähintään yhtä ryhdikästä muusikkotukea Phoenix saa levyn yhtenä tuottajana toimineelta kielisoitintaituri Andres Rootsilta sekä tämän tartolaiseen White Room -studioon mukanaan houkuttelemalta eestiläis-soittajakunnalta. Raita raidalta vaihtelevat säestyskokoonpanot kuten myös tavanomaisesta poikkeavat instrumenttivalinnat (levyllä soivat mm. viola, juutalaisharppu ja 6-kielinen banjo) sekä luonnollisesti elostuttavat kiekon yleisilmettä että myös tuovat sopivaa ”epätarkkuutta” muuten hitusen liiankin harkitun oloisiin sovitusratkaisuihin.

Allekirjoittaneen puntarissa albumin kohokohdiksi nousevat Fred McDowellin oppeja aggressiivisesti hyödyntävän nimiraidan ohella mm. intensiivisesti laukkaava junalaulu ”Morning Train”, ainoastaan Phoenixin laulun ja oman kitaran varaan rakentuva spirituaalimainen slideslovari ”Crying”, samaa äänimaisemaa kontrabasisti Peeter Piikin avustuksella hyödyntävä tunteikas päätösraita ”Heaven”, Blind Lemon Jeffersonin teemaa lainaileva ja Martin Eessalun banjon somistama tummanpuhuva yhden soinnun bluesboogie ”Jack Of Diamonds” sekä R.L. Burnsiden suunnasta alkukimmoketta hakeva, miltei Tom Waitsmaisesti jyrisevä demoninen fieldholler ”Down South”.

Kerronnallisen bluesin kiistatta ilahduttavinta antia Herran vuonna 2011!

Pete Hoppula