LEE FIELDS – Sentimental Fool
(Daptone DAP-075)
Pohjois-Carolinan kasvatti Lee Fields (s. 1950) vaikuttaa jääneen BN-yhteyksissä hieman paitsioon (lehdessä ei ole käsitelty hänen tekemisiään laajemmin sitten vuoden 2013), mutta siitä häntä itseään ei voi ainakaan syyttää. Toden teolla vasta 1990-luvulla mainetekoihin yltänyt soul-laulaja on ollut ahkeralla päällä läpi kuluvan vuosituhannen. Koko aikuisikänsä ajan verrattain kyseenalaisellakin lisätittelillä ”vara-James Brown” siunattu artisti joka tapauksessa käynnisti johdonmukaisen urapolkunsa levyttävänä persoonana jo alta parikymppisenä vuonna 1969. Puhtaasti sinkkujen tekoon keskittyen hän rämpi discovuotensa enemmän tai vähemmän tuuliajolla, mutta sen jälkeen ensin mississippiläinen perinneyhtiö Ace ja sittemmin mm. Desco-, BDA-, Truth and Soul- sekä Big Crown -merkit toivat hänet takaisin isoille estradeille ”soulbluesin hukattuna ja jälleen löydettynä pikkujättiläisenä”.
Sekä äänenkäytöltään että karisman täyteiseltä olemukseltaan kunnioitusta herättävä Fields toi vakituisen The Expressions -yhtyeensä näytille myös Suomeen – Helsingin Tavastialle 2012 ja Pori Jazzeille 2015. Näiden kyläilyjen jälkeen uusia kohtaamisen paikkoja ei valitettavasti ole siunaantunut. Erokipuihin ovat sentään tuoneet lohtua tasokkaat levyt.
Vuoden 2019 ”It Rains Love” -albumin seuraksi kuluvan vuosikymmenen käynnistää Fieldsin osalta hänen ensimmäinen kiekkonsa Daptonella. Desco- ja Soul Fire -yhtiöissä aiemmin operoineen Phillippe Lehmanin sekä Gabriel Rothin vetämä Daptone Records olikin odotettu askel laulajan studiotaipaleella, singlejähän hän ennätti tehdä yhtiölle jo 2000-luvun alussa sekä talon orkesterin The Dap-Kingsin että newyorkilaisen Neal Sugarmanin johtaman Sugarman & Co. -ryhmittymän kanssa.
Sugarman tenorisaksofoneineen on häärinyt jälleen mukana levynteossa. Tuottajan tehtävät hän on jakanut Gabriel Rothin ja Bosco Mannin kanssa. Yksi on kuitenkin joukoista poissa, The Expressions. Vaikkei oma orkesteri olekaan päässyt nyt soittajalistalle, juuri mikään muu ei ole muuttunut Fieldsin tapauksessa ainakaan kehnompaan suuntaan. Mies luo musiikkiaan yhä läpitunkemattoman nostalgiaverhonsa takaa, mutta hän tekee sen miltei ylittämättömällä tavalla.
Etenkin slovareissa Fieldsin tunnelataus on tänä päivänäkin pysäyttävää luokkaa. Tulkitsijana hän tiputtelee vaivatta monien kilpailijoidensa päitä heti levyn avauksena kuultavalla Al Green‘mäisellä gospel-vivahteisella Foreverillä sekä mm. nimikappaleella Sentimental Fool. Ulottuvaisen äänensä säilyttäneestä Leestä ei pysty pelkän kuuloaistin perusteella mitenkään havaitsemaan ikävuosien kertymistä. Muhkeat orkesteri- ja kuorotaustat jatkavat nekin Daptonen vuorenvarmaa, viimeisen päälle huoliteltua ja perinteille uskollista julkaisupolitiikkaa. Esimerkiksi ytimekkään mollikierron varassa salamyhkäisesti kerrostuva Save Your Tears For Someone New olisi helppo nimetä vuoden soul-teokseksi, ellei albumi koostuisi kauttaaltaan vastaavanlaisista onnistumisista. Sellaisia tarjoavat lisää vaikkapa muuhun sisältöön nähden ahnasrytmisempi, kahden työn loukusta kertovalla sanomallaan nykyaikaan pureutuva urkujazz-raita Two Jobs sekä levyn yksittäisesityksenä eniten Spotify-streamtoistoja, miltei miljoonan soittokerran verran haalinut James Brownin tapaan mallinnettu Ordinary Lives.
”Sentimental Foolin” musiikki ja sanoitukset ovat pääosin Bosco Mannin säntillisesti solistilleen muovaamia ”aidon soulin” taidonnäytteitä. Tästä linjasta ei poikkea myöskään trumpetisti Chris Davisin (s. 1982) käsialaa oleva Hammond-groovepohjainen Without A Heart, jolla – kuten levyllä ylipäätään – kaikki toteutukseen tarvittavat elementit muodostuvat aidoista ihmisäänistä sekä heidän soittamistaan instrumenteista, ilman samplejä, julkkisduettokavereita, genrerajojen pakonomaisia murtamisyrityksiä tai tietokoneavusteita. Ennen kaikkea riittää, että solisti itse osaa käyttää omaa suurinta lahjaansa, vokalismiaan.
Parhaillaan Euroopassa rundaava Lee Fields ei – tietenkään – Suomeen saavu, lähimmät kohtaamispaikat löytyvät Ruotsista ja Norjasta.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2023)
