THE LAST REBELS – The Last Rebels
(omakustanne-EP)
The Last Rebelsin omakustannedebyytti sisältää neljä kaksikon omaa sävellystä. Kumpikin herroista on säveltänyt kaksi kappaletta. Countrybluesia tämä on, mutta ei aivan siinä perinteisessä muodossa. Jotain yhtymäkohtia moniin vanhoihin kenttä-äänityksiin The Last Rebelsin tekemisistä löytyy.
Levyn neljä esitystä on sijoitettu vuorotellen. Rautiaisen kirjoittama El Dorado on Lynyrd Skynyrdin ja Neil Youngin hengessä etenevä kappale. Grahamin soittama aavikkomainen harppu miellyttää suuresti. Grahamin sävellys Illuminati mahtavine harppuosuuksineen voisi olla vaikka joku 60-luvun protestilaulu. Rautiaisen toinen kappale Delirium Blues on ensimmäisellä kotimaisella laulettu kappale, joka musiikillisesti ei ole perinteistä bluesia, mutta sanoitus on silkkaa bluesia vai mitä sanotte tästä ”…ei kai tätä ketään kestää voi selvin päin, kirkkaalla mielellä. Miks synnyin kauas kaikesta, vain kitara vierellä ja viskipullo hiljainen”. John And The Beast on levyn bluespitoisin sävelmä. Mikäli 12-kielinen olisi korvattu dobrolla ja harppu vedetty esimerkiksi Charlie Musselwhite- tai Gary Primich -tyylisesti, niin oltaisiin aika lähellä perinteistä bluessävelmää.
Varsin originellia musiikkia kaksikko tarjoilee ja levy on varsin pirteä poikkeus nykymusiikin virrassa. Levyä havittelevien lienee syytä pistäytyä duon keikoilla ja maistiaiset voi ottaa suoratoistopalveluista, joista löytyy myös se poisjäänyt Black Sabbath -sävellys.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 5/2022)
