THE KOKOMO KINGS – A Drive-By Love Affair
(Rhythm Bomb RBR 6010)
Vuonna 2012 perustettu pohjoismaisen blues-rock’n’rollin siniverisin ryhmittymä ei ole järin kuulu uusiutumishaluistaan. Päinvastoin, ruotsalais-tanskalainen kokoonpano ei voisi enää olla enempää uskollinen valitsemalleen soitannolliselle linjalle, jota se on harjoittanut liikuttavan systemaattisesti 2013 ilmestyneestä ja samantien Euroopan retro-orientoituneimman kuulijakunnan hurmanneesta ”Articial Natural” -kiekostaan lähtien.
The Kokomo Kingsin 1950-luvulta kumpuava musiikillinen reviiri on kompakti mutta sitäkin helpommin tunnistettavissa oleva. On tavallaan yhtäaikaisesti sekä rikkaus että rikos, että bändin taiturimaiset ja monessa mukana olleet jäsenet ovat itsetarkoituksellisesti ja kenties hieman kiusallaankin päättäneet typistää sointimaailmansa levyltä toiseen hyvin samankaltaiseksi. Tätä kaavaa eivät ole pystyneet murtamaan edes miehistönvaihdokset, joista merkittävin oli ruotsalaissolisti Harmonica Samin korvautuminen maanmiehellään Martin Abrahamssonilla vuonna 2016. Persoonallinen laulaja-kitaristi on osoittautunut bändille nappivalinnaksi, vaikka samalla ratkaisu olikin merkinnyt huuliharpun katoamista sen instrumenttivalikoimasta.
Varsinaisesti Kokomo Kingsin perusta rakentuu silti sen basistin Magnus Lanshammarin ja rumpali Daniel Winerön ympärille. Molemmat niin ikään Ruotsista tulevat kaverit ovat myös vastanneet joukkionsa neljännen pitkäsoiton kaikkien kappaleiden tekemisestä. Ensisijaisesti kunnia kirjoitustyöstä kohdistuu Lanshammarille, mikä jo osaltaan taitaakin selittää esitysten tyylillisen johdonmukaisuuden. Toisaalta kurinalaisen vangitsevasta soittotavastaan on saanut kiitosta myös alusta pitäen orkesterissa soolokitaroinnista vastannut tanskalainen Ronni Busack Boysen. Tuoreimman levyn ilmestymisen jälkeen hän on tosin nyt jättänyt tämän kuninkaallisen pestinsä.
Kokomo Kingsin ydinkonsepti siis koostuu bluesista ja rockabillystä. Ei niinkään omaperäinen ajatus teoriassa, mutta tapa jolla he asiaansa hienovaraisin ja juuriaan syvästi imartelevin elkein välittävät, on juurikin sitä. Albumit käynnistetään ja päätetään useimmiten energisesti molempien tyylisuuntien sekoitelmana. Näin tapahtuu myös nyt, karskiotteiset esitykset kantavat nimiä The Wonder Man ja Drinking Fire And Eating The Ash. Pääosin matkaa kuitenkin taitetaan ”Teksasin hengessä” hitusen laiskatempoisesti rokaten. Koukuttavaa jälkeä nelikko saa aikaiseksi mm. raamatun ihmeet käänteisiksi tekevällä Turning Wine Into Waterilla sekä paikoittain lähes vanhan Dr Feelgoodin hengessä sahaavalla She’s Shaking Up A Stormilla. Bluesimpaan ilmaisuun siirrytään etenkin Magic Sam -kierteisellä boogiella No Dinner Tonight sekä samaa teemaa hitaammassa tahtilajissa toistavalla Jump Like A Chickenillä.
Armoitetun livebändin mainetta ”A Drive-By Love Affairin” suoraselkäinen sisältö kannattelee yhä entiseen malliin. Täysimittaisena kuuntelulevynä se olisi kuitenkin saattanut jo kaivata herätteeksi kyytiinsä myös muutaman pykälää freesimmältä kantilta mietityn uuden idean.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 2/2022)
