KING SOLOMON HICKS – Harlem
(Provogue 819873018506)
Ranskalainen Soul Bag -lehti listasi kesänumerossaan (#239) kaksikymmentä nuorta tai nuorehkoa lahjakasta bluesmuusikkoa. Tästä luettelosta löytyvät mm. Christone ”Kingfish” Ingram, Valerie June, Selwyn Birchwood, Marquise Knox, Leyla McCalla, Rhiannon Giddens, Lindsay Beaver, Gary Clark Jr, Tasha Taylor sekä newyorkilainen 25-vuotias King Solomon Hicks.
Hicks on kotoisin Harlemista. Hänen vanhempansa työskentelivät musiikkialalla ja poika pyöri heidän kanssaan jo nuorena legendaarisilla musiikkiklubeilla kuten Saint Nick’sissä ja Lennox Loungessa. Äiti hankki kolmivuotiaalle pojalleen kitaran ja tämä opetteli kitarariffejä ja -likkejä antaumuksella päästen soittamaan Cotton Clubille 13-vuotiaana. Maine Hicksin soittotaidoista kiiri New Yorkin ulkopuolellekin ja hän on soittanut mm. Jeff Beckin ja Ringo Starrin kanssa samoissa konserteissa. Ensialbumi ”Solomon Hicks, Cotton Club Allstars – Embryonic” julkaistiin vuonna 2010. Se koostui lainanumeroista mm. Stevie Wonderilta, Hank Ballardilta, Jackie Wilsonilta ja Chuck Berryltä. Kakkosalbumi ”Carrying On The Torch Of The Blues” (2015) sisälsi covereiden ohella muutaman Hicksin oman kappaleen. ”Harlem” (2020) on Hicksin kolmas kiekko.
Hicks ammentaa bluesin lisäksi monista muista musiikkityyleistä. Hänen lauluääntään on verrattu Robert Crayhyn, ja hänen kitaran soittonsa on sanottu kuulostavan mm. Freddie Kingiltä ja Eric Claptonilta. ”Harlem”-albumin yhdentoista kappaleen joukossa on bluesia, soulia, jazzia, gospelia, rockia, covereita, omia kappaleita, kitarasooloja, instrumentaaleja, ja jopa jammailua.
Bluesklassikoita levyllä edustavat Freddie Kingin I’d Rather Be Blind, B.B. Kingin sovitusta mukaileva Everyday I Have The Blues ja Sonny Boy Wiliamsonin Help Me. Hicks ei kopioi esikuviaan, vaan ainakin yrittää tehdä näiden kappaleista omannäköisiään versioita. Kitaralikit ovat taidokkaita ja Hicksin laulu on sävykästä. Hänen tekniset taitonsa ovat huippuluokkaa, mutta alkuperäisesitysten tasoon ei tulkinnoissa kyllä ylletä. Niistä tuntuu puuttuvan Freddie Kingin intensiivisyys, B.B. Kingin vivahteikkuus ja Sonny Boy Williamsonin mukaansa tempaava groove.
Instrumentaaleja levyllä on kolme, joista 421 South Main on Hicksin ja Eric Krasnon kitarakaksintaistelu. Siinä groovea ja kitarailoittelua on riittämiin. Love You More Than You’ll Ever Know on Blood, Sweat and Tears -yhtyeen ohjelmistosta poimittu soulballadi. Tämä hidas surumielinen tunnelmapala sisältää sekä pehmeää että kirpeää kitarointia. Lisäksi albumilta löytyy mm. raskasta ränttätänttää (Headed Back To Memphis), Robert Randolph -tyylistä nopeaa hypnoottista gospelia (Have Mercy On Me), saksofonivetoista funkkia (My Love Is Alive) ja oudohkoa kitarapsykedeliaa (It’s Alright).
Hicksillä on selvä pyrkimys tulkita modernilla tavalla perinteistä bluesia ja halu soittaa monipuolisesti erilaista rytmimusiikkia. Taidot kitaristina ja laulajana riittävät hyvinkin korkealle, mutta oma musiikillinen ääni tuntuu olevan vielä hakusessa. Tätä lahjakasta muusikkoa kannattaa seurata jatkossakin.
Timo Kauppinen
(julkaistu BN-numerossa 4/2020)
