KING JAMES AND THE IDIOTS
Wicky Wacky
(Trash Can URBAN GORILLA-001/CDISDUM 011)
(1) Asshole (2) Utility Man (3) Speed’s Daughter (4) Rootie Tootie (5) I Saw The Devil (6) Dark In My Heart (7) My Baby Cried All Night Long (8) Tiger Man (9) Drugs, Booze, Boyfriend Abuse (10) No Fun

Jo kymmenen vuotta sitten alkunsa saanut Jeffrey James And The Idiots tekee vihdoinkin paluun. Vuosikausien hiljaiselon jälkeen bändi jatkaa solistinaan helsinkiläisen garagebillyn kruunamaton kuningas, myös Phantom 409 -yhtyeestä tunnettu Matti Saine, joten nimi on luontevasti vaihtunut muotoon King James And The Idiots. Rumpali ”Jeffrey” Anttilainen tosin on edelleen mukana ja kunnostautuu mm. tulkitsemalla Joe Hill Louisin klassikon ”Tiger Man”.

King James And The Idiots soittaa likaista ja ilkeää rock’n’rollia ja mainitsee innoittajikseen mm. kitaransoiton antisankarin Link Wrayn, psychobillyn edeltäjät The Crampsin ja rhythm and blueshäirikkö Andre Williamsin – sekä Spede Pasasen! Garagerockin ja rock-a-billyn ohessa bändin soinnissa on päällimmäisenä rupinen blues, jota tehostaa aiemmin mm. Eviltonesissa vaikuttaneen Marko Luhtalan raaka huuliharpun revittely.

Puolet lyhykäisen (noin 24 min.), mutta edullisen levyn kappaleista on yhtyeen omaa tuotantoa, kitaristi Pekonmaan säveltämiä ja Saineen sanoittamia. Jo aloitusraita ”Asshole” tekee kaunistelematta selväksi, mistä on kyse: ”You’re an asshole!” Kappale voisi olla 90-luvun mielenkiintoisimman bluesyhtyeen, edesmenneen Lester Butlerin johtaman Red Devilsin ohjelmistosta. Sitä seuraava ”Utility Man” olisi varmasti kelvannut vaikkapa Howlin' Wolfin' levytettäväksi, kun taas ”Speed’s Daughter” kuulostaa Motörheadia spiidipäissään soittavalta rock-a-billybändiltä.

Mitään itsestäänselvyyksiä ei ole lainakappaleidenkaan joukkoon eksynyt. Sulassa sovussa sekaan mahtuu em. Joe Hill Louisin lisäksi Hank Williamsia, Lee Hazelwoodia ja jopa Iggy And The Stoogesia. Ilman minkäänlaisia vaikeuksia Idiots saa koko kirjon muokattua omaan mustanpuhuvaan värikarttaansa.

Tanakaksi bluesrockiksi taottu Stoogesin ”No Fun” on osuva päätös levylle. Jos olet innostunut pikkusievästä bluesnäpertelystä, sinulla tuskin on hauskaa tätä bändiä kuunnellessa – tai sitten vihdoinkin ymmärrät, että blues on alkujaan muuta kuin pitsinnypläystä. Nyt kun Black River Bluesmanin järjestämä vaihtoehtoisen bluesin festivaali Floating Cockroach Festival on ylittänyt jopa maamme suurimman sanomalehden uutiskynnyksen, saattavat aivan uudet kuulijat löytää bluesin. King James And The Idiots olisi ollut enemmän kuin omiaan vauhdittamaan noitakin festareita, mutta ehkäpä ensi vuonna...

Honey Aaltonen