KENNY CARTER – Showdown: The Complete 1966 RCA Recordings
(Kent CDKEND 491)
Ace/Kent on tiputellut vuosien varrella muutaman maistiaisen Kenny Carterin tuotannosta. Kymmenisen vuotta sitten ”Larry Banks Soul Family Albumilla” oli peräti kolme näytettä. En silti jaksanut uskoa, että RCA:n äänitearkistosta löytyy miehen kaikki studionauhat.
Kenny Carter solmi loppuvuodesta ’65 monivuotisen sopimuksen RCA:n kanssa. Tuottaja Paul Robinson kiinnitti Garry Shermanin sovittajaksi ja orkesterin kapellimestariksi. Robinsonin ystävä Larry Banks kavereineen sai tehtäväksi laulujen kirjoittamisen. Kaikkiaan vuoden ’66 alkupuolella pidettiin yhteensä viisi studiosessiota, joista saatiin valmiiksi 22 äänitettä. Sherman sai luvan käyttää isoa yli 20 hengen orkesteria ja neljää taustalaulajaa. Tuotannossa ei siis säästelty.
Kaupallisesti homma meni kuitenkin aivan alakanttiin. Vain kolme singleä julkaistiin. Luvattu albumi peruttiin ilmeisesti sen takia, että singlemyynti oli kehnoa. Ymmärtääkseni RCA pisti panokset hyvin samantyylisen Roy Hamiltonin uran markkinointiin. Eihän sekään tuottanut kaupallisesti mitään merkittävää, vaikka levytykset olivat erinomaisia. Nyt 55 vuotta myöhemmin saamme kuunneltavaksi Kenny Carterin tuotannon koko paketin.
Sherman harjoitutti Carterin lauluilmaisua sielukkaaseen, dramaattiseen tyyliin. Tätä kuultiin jo debyyttisinglellä Body & Soul. Sherman teki tästä 30-luvun jazzstandardista vaikearakenteisen sovituksen, joka ei missään tapauksessa ollut hittimateriaalia. Kakkossingle Showdown oli Banksin käsialaa.
Banksin laulut vaativat auetakseen muutaman kuuntelukerran. Viimeiseksi singleksi jäänyt Don’t Go (myös Banksin tekemä) on ehkä näistä paras, mutta ei sekään ollut hittimateriaalia. Banks muistetaan lähinnä Go Now’n säveltäjänä. Siitäkin tuli enemmän mainetta ja rahaa brittiyhteyksistä. Silloisen vaimon Bessie Banksin esitys jäi kaupalliseksi flopiksi.
Sessiosta jäi siis käyttämättä 16 äänitettä pölyttymään arkistoon. Koosteen aloitusraidaksi on valittu Cole Porterin Every Time We Say Goodbye on ennen kaikkea Garry Shermanin taidonnäyte. Lähes viisiminuuttinen kappale rakentuu upeasti ja Carter on myös elementissään. Muista viihdestandardeista Time After Time ja I’ll Step By toimivat, kun Sherman on tehnyt niistä aistikkaat sovitukset. Banksin tuotannosta löytyy useita helmiä. Pienimuotoiset balladit I Still Love Her ja I Believe In You sykähdyttävät.
On paljon brittien northern-entusiastien ansiota, että nämä äänitteet kaivettiin esiin. Heidän suosikkejaan ovat I’ve Got To Find Her ja What’s That On Your Finger. Eivät ole ihan minuun makuuni, kun kokoelman loppupuolelta löytyy vielä muutama balladityylinen herkkupala: I’ll Know, I’m Not The One ja I Can’t Stop Laughing. Mystinen Lights Out jäi vähän raakileeksi. Seuraavana vuonna Larry Banks jalosti kappaleen Zerben R Hicks & The Dynamicsien versiolla.
Olen viime vuosina moitiskellut Ace/Kentin julkaisupolitiikkaa. Nyt siihen ei ole syytä. Jos tekisin tammikuussa vuoden parhaat listan, tämä olisi takuulla siellä.
Aarno Alén
(julkaistu BN-numerossa 6/2020)
