KAT BALOUN & THE FROSTBITES – Live At Lossiranta
(Homework HWR014)
Teksasin El Pasossa 1956 syntynyt ja Ohion Cincinnatissa varttunut laulaja-huuliharpisti Kat Baloun löysi intohimonsa bluesmusiikkiin teini-iässä. Polte kasvoi uudelleen 1990-luvun alussa ensin San Franciscossa ja sen jälkeen vuodesta 1994 eteenpäin Berliinissä, minne Baloun sijoitti pysyvän kotinsa. Kiertueseikkailut eri puolilla Eurooppaa toivat naisen viimein 2010 myös Suomeen, jolloin hän tavoitti yhteisen sävelen Tomi Leino Trion kanssa. Kahta vuotta myöhemmin syntyi kimppa-albumi ”She’s Got It”. Tämän jälkeen Kat on hakeutunut tasaisin väliajoin takaisin maahan (viimeksi heinäkuussa 2024), jolloin hänen säestyksestään on aina huolehtinut ainakin osa samaisesta kokoonpanosta.
Eräs daamin hiljattaisista käynneistä ajoittui kesään 2023, jolloin esiintymisiä myös nauhoitettiin tulevaa julkaisukäyttöä silmällä pitäen. Sillä kertaa Leinon luottokoplasta ennätti matkaan ainoastaan ikiliikkujamainen basisti Jaska Prepula. Hänen ohellaan Salon Halikossa sijaitsevan Angelniemen Lossirannassa tallennetulla keikka-albumilla soitosta vastaavat kitaristi Jonne Kulluvaara sekä rumpali Juppo Paavola. Levytys jäi tammikuussa 2024 edesmenneen arvostetun kapulataiteilijan yhdeksi viimeisimmistä julkaisulle asti ikuistuneista työkomennuksista.
Sekä solistina että munnaristina räväkkäsoundinen Baloun tarjoilee CD:llä väkevän kierroksen bluesia, rhythm’n’bluesia ja soulbluesia. Oman reippaan Jimmy Reed -poljentoisen Can I Call You Honey -shufflensa starttaamassa setissä piiskataan sopivan hienostelemattomaan lentoon mm. Ruth Brownin jump-rumba 5-10-15 Hours, LaVern Bakerin härskisti gospeljuoksutettu Saved, Howlin’ Wolfin How Many More Years sekä Freddy Kingin Sittin’ On The Boat Dock. Lisää standardikerhon vakiojäseniä esittäytyy Little Walterin Can’t Hold Out Much Longerin sekä Buddy Guyn ja Junior Wellsin tanssigroovailun Snatch It Back And Hold It muodossa.
Tilkan verran uudempaa aikakautta symbolisoivat ruotsalaisen Allen Finneyn kirjoittama ja Sven Zetterbergin aiemmin versioima swamp pop -sävyinen balladi Ain’t No Hurry To Go Home sekä uskokaa vain, The Rolling Stonesin ”Some Girls” -albumin Beast Of Burden, joka sekin saadaan taltutettua soulahtavana lavatulkintana mallikelpoisesti juurevaan blueskarsinaansa.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 4/2024)
