JOLLY ROGER
Third Strike
(JRG 2014, omakustanne) -14

Apua! Levykansikuvien mukaan merirosvolipun (engl. jolly roger) alla julmasti operoinut kolmen kopla on luikkinut karkuun loikkimalla vankilan muurin yli. Koska Marimekon raitakuosi taitaa olla edelleen trendikäs, ei heitä ole vanginpuvuistaan huolimatta osattu ottaa kiinni. Ja pahanteko vaan jatkuu, eli tässä tapauksessa räävitön rokkaaminen.

Aikoinaan Wilko Johnsonin (Dr. Feelgood) ja Mick Greenin (Pirates) perinnettä Jolly B. Good -yhtyeessä ylläpitänyt kitaristi K.T. Kotila laajensi skaalaansa joskus 90-luvulla Stevie Ray Vaughanin kautta jopa jazzkitaristi Kenny Burrelliin. Nykyisessä Jolly Roger -yhtyeessä soi näiden lisäksi pääosin äkäinen, Brian Setzer -tyyppinen rockabilly. Heti avauskappaleessa, rockabilly-henkisessä One Thingissä huomio kiinnittyy mukaansa tempaiseviin rönsyileviin kitaraosuuksiin, joissa ei soolojen pituudessa pihtailla.

Edellisen ”Rock’n’Roll Machine” -levyn jälkeen Jolly Rogerin kokoonpano on hieman vaihtunut basisti Tuomas Levonmaan siirryttyä eräänlaiseksi bändin takapiruksi. Soittajistossa alapään ääniä päästelee nykyisin kontrabasisti Jouni Kaartinen.

Vaikka Jolly Rogerin musiikki on mitä perinteisintä rock’n’rollia, kunnostautuu bändi levyttämällä pelkästään omia, pääosin Kotilan kappaleita (no, lainakappaleeksi voisi tietysti laskea Jolly B. Goodin aikainen Shame What You Do). Kortensa kekoon sävellystyössä ovat kantaneet myös Levonmaa ja rumpali Ande Niemi, joka jakaa laulusolistin osuudet melko tasan Kotilan kanssa. Kolmella kappaleella solistina vierailee Levonmaa. Yllättäen huomio kiinnittyy positiivisesti ryhmän vahvistuneeseen laulupuoleen, mikä usein tämän kaltaisessa musiikissa jää pelkän pakkopullan asemaan.

Jolly Roger toimii periaatteessa melko kapealla alueella, mutta saa levynsä siitä huolimatta kuulostamaan monipuoliselta näppärien sävellystensä ansiosta. Rock’n’rollista kun loppujen lopuksi on moneksi. Esimerkiksi Ande Niemen tekemä ja laulama For Now And Never Again kuulostaa ”vanhan ajan teiniballadilta”, muttei kuitenkaan kopiolta mistään. Dr. Feelgoodin hengessä taas roiskitaan Levonmaan Wolf’s Eyella ja Astral Lovella. Suosikkini taitaa kuitenkin olla ajankohtaiseen teemaan viittaava Levonmaan, Kotilan ja Niemen tekemä Slut Walk. Mihin tässä otetaan kantaa, saa kuulija päättää itse: ”I like the way You do the slut walk!”

Jolly Roger on tehnyt taas mainion levyn, jolle varmasti kuuntelijoita riittäisi, mikäli sitä jossain onnistuisivat kuulemaan. Jos olet kiinnostunut kunnon hikisestä rock’n’rollista, kehottaisin tiedustelemaan levyä oikeaan musiikkiin keskittyneistä levykaupoista.

Honey Aaltonen

(Julkaistu BN-numerossa 2/2015.)