JOHN PRIMER & BOB CORRITORE – Crawlin’ Kingsnake
(SWMAF 27)
John Primerin ja tuottaja-huuliharpisti Bob Corritoren uunituore ”Crawlin’ Kingsnake” -CD on parivaljakon neljäs kimppapitkäsoitto. Edellinen, Corritoren omalla levymerkillä eli juuri tällä Southwest Musical Arts Foundationilla julkaistu ”Gypsy Woman Told Me” on vuodelta 2020, kun taas heidän kaksi ensimmäistä yhteistä kiekkoaan ilmestyivät sittemmin lopettaneella Delta Groove -merkillä vuosina 2013 (”Knockin’ Around These Blues”) ja 2017 (”Ain’t Nothing You Can Do”). Sattumoisin Primer on ollut vierailevana solistina myös aika monella ”Bob Corritore & Friends” -nimiä kantaneilla CD-julkaisuilla, joita niitäkin on tipahdellut markkinoille viime vuosina peräti kymmenkunta. Lisäksi Primerilta on ihan puhtaasti omissakin nimissään kaksi albumia vuosilta 2022 (”Hard Times”) ja 2023 (”Teardrops For Magic Slim”). Silloin on taottava, kun rauta on kuumaa, tavataan sanoa, mutta luvalla sanoen tarjontaa on nyt kyllä hieman liikaa. Siitäkin huolimatta, että käytännössä kaikki edellä mainitut ovat hienoja ja pieteetillä tuotettuja, aitoja blueslevyjä. Meikäläisen kaltaisen täydellisen aarreaitan tavoittelijan tarvitsee toki hankkia ne kaikki, mutta yleisesti ottaen levy per vuosi -tahti taitaa olla nyky-yhteiskunnassa liian ylenpalttista.
Tässä tyrkyllä oleva reilun 50 minuutin ja 12 kappaleen kattaus on peruja neljästä erillisestä äänityssessiosta vuosilta 2021–23 Phoenixin itälaitamilla sijaitsevalta Corritoren kotikenttänään pitävältä Tempest-levytysstudiolta. Pääartistien taustalla on kautta levyn laadukas vakkarikokoonpano, jossa vanha herra Bob Stroger jaksaa polkea bassoaan ilmeisesti ihan viimeisen tappiin saakka. Pianistina toimii mainio kilkuttaja Anthony Geraci, kakkoskitarassa Jimi ”Primetime” Smith ja rummuissa Wes Starr.
Edeltävästä slowaribluesalbumista huomattavan selkeästi poiketen saamme nyt (onneksikin) kuultavaksemme pääasiassa reipastempoista Chicago-bluesia, Primerin vuolaan helmeilevää kitarointia sekä Corritoren rouheaa bluesmunnaria. Tyylipuhdasta ja ennen muuta tyylitajuista Chicago-bluesia, siitä ei ole kahta sanaa, kun alan pitkän linjan ammattimiehet ovat asialla.
Levyn nimikappaleeksi on päätetty ottaa John Lee Hookerin reippaassa moodissa vedetty Crawlin’ Kingsnake. Myös jatkossa rivakat bluesvedot ja -shufflet ovat tavaramerkkinä, kuten Willie Dixonin Down In The Bottom, Muddyn Stuff You Gotta Watch, A.C. Reedin This Little Voice, Magic Slimin Gravel Road sekä Primerin oma sävellys Hiding Place, joka on itselleni koko CD:n mieluisimpia tulkintoja. Rauhallisempaa osastoa edustavat milteipä ainoastaan B.B. Kingin Chains And Things sekä Muddyn Rosalee Blues ja Feel Like Going Home.
Jälleen siis sinällään vallan mainio levy Bob Corritoren ehtymättömästä tuotanto-myllystä, ainoana kriittisenä argumenttina tosiaan joltinenkin runsaudenpula näiden artistien tarjonnassa.
Pertti Nurmi
(julkaistu BN-numerossa 2/2024)
