JOHNNY SANSONE – Into Your Blues
(Short Stack SS1013)
Johnny Sansonen uutuus tarjoaa rentoa ja letkeätä bluesia yhdentoista originaalikappaleen verran. Kaikkihan tietävät, etteivät rentous ja letkeys bluesissa tarkoita vetelyyttä tai ponnettomuutta. Siitä ei todellakaan ole kyse. Kautta linjan soitto svengaa napakan notkeasti.
Soulahtava nimiraita avaa pelin torvien ja urkujen ryydittämänä. Kaikki on kohdallaan. Laulusoundi on uskottava ja groove hyvä, kitarasoolo tulee ”omalle” paikalleen ja harpullekin löytyy spotti lopusta. Kyllä tämän tahtiin kelpaa autoilla.
Seuraava shuffle Pay For This Song kiinnittää huomion tekstillään. Sansone toivoo kuulijan maksavan kappaleesta – olkoonkin, että myös Jimmy Reed on sen jo säveltänyt lukemattomia kertoja eri sanoin. Toteutuksessa on mukana huumoria, mutta suoratoistopalvelulta tulleen tilityksen inspiroima piisi on silkkaa asiaa. Siinä lausutaan julki monen muunkin artistin mietteet. Soulballadi Desperation jatkaa avauksen hengessä. Myös foni pääsee hetkeksi etualalle.
Vierailevat tähdet löytyvät parilta seuraavalta raidalta. Jason Ricci laulaa ja harputtaa Sansonen kaverina kappaleella Blowin’ Fire. Otsikko kuvaa hyvin kaksikon soittosuoritteita. Willie’s Juke Joint marssittaa puolestaan Little Freddie Kingin kertoilemaan seikkailuistaan ja kitaroimaan.
Levyllä kitaristeina toimivat Johnny Burgin ja Mike Morgan. Esittelytekstin mukaisesti ensin mainittu tarjoilee levylle Chicagot ja toinen Dallasit. Työnjako ja etenkin herrojen yhteispeli osoittautuu oivalliseksi. Rullaava rokkipala People Like You And Me kulkee hyvin ja soolo kuulostaa Teksasilta. Sansone kertoo laulussa olevansa ihan tavallinen pulliainen, jolla ei ole edes oikeaa Stratocasteria – Agentti-Esa lienee tämän valossa siis epätavallinen pulliainen. Laiskasti jahkaillen eteenpäin hölkkäävä Getaway on kerrassaan mainio kappale pysäytyksineen.
New Crossroads päivittää vanhaa tienhaara-teemaa, eikä enää ole varmuutta sielunkaan kauppatavaraksi kelpaamisesta. Taustalla jauhava riffi on saanut vaikutteita Howlin’ Wolfilta, joka mainitaan tekstissäkin. Huomattavasti leppoisampaa riffin pyöritystä ja sen päälle verevää jamitusta, johon kitaroiden ja harpun lisäksi ottaa osaa myös Brad Walkerin baritonifoni, pitää sisällään verkkaisen funky Something Good Going On.
Poljennoltaan Johnnyn kotikonnuille New Orleansiin suuntaava Single Room tarjoaa levyn roiminta soundimaailmaa. Kitaroiden kisaileva vuorosoolokin uhkaa loppumetreillään luiskahtaa vallan tilutteluksi. Instrumentaalissa Southern Dream sähkökitara maalailee maltillisemmin Sansonen resonaattorikitaran seuraksi. Rauhallinen tunnelmapala niputtaa hyvää fiilistä henkivän levyn mainiosti.
Marko Aho
(julkaistu BN-numerossa 4/2022)
