JOANNA CONNOR – Best Of Me
(Gulf Coast GCRX-9044)
Naisblueskitaristien levyjen arviointi on minulle aina mieleistä puuhaa. Varsinkin nyt, kun työpöydällä on ehkä kenties mahdollisesti parhaan naispuolisen slidekitaristin, Joanna Connorin, albumi. Vaikka Connorilla on takanaan pitkä ura sekä tusinan verran levyjä, on tämä vasta hänen toinen levyarvionsa Blues Newsin sivuilla. Connorin edellinen levy ”4801 South Indiana Avenue” (ks. BN 1/2022) ilmestyi pari vuotta sitten Joe Bonamassan Keeping The Blues Alive Recordsin kautta ja tämä tuore Mike Ziton levymerkillä. Kuten nokkelimmat arvasivat, niin Bonamassa, Josh Smith kuin myös Zito vierailevat tällä levyllä.
Tylsäksi levyä ei missään muodossa voi sanoa, sillä jazzsävyjen (I Lost You) jälkeen seuraa funkbluesia (Two Of A Kind) ja sitten on soulbluesin vuoro (All I Want Is You). House Rules on mainio slidesiivu, joka alkaa kuin se olisi livetaltiointi. Kysymys kuuluukin, onko intro ja yleisöäänet vain lisätty siihen vai onko ne editoitu lopusta pois, koska siellä ei taputuksia tule. Torvet ovat jotenkin oudon kuuloiset, tiedä sitten, liittyykö se laitteisiini vai korviini. Ehkä molemmissa alkaa olla jo jotain vikaa.
Levyn ainoa kierrätysraita on vanha sotaratsu Mercury Blues. Enpä esimerkiksi olisi uskonut kehuvani kenenkään cover-versiota aiheesta, mutta tässä mennään eikä meinata. Connor piiskaa hevosen sellaiseen laukkaan, että rappaus ravintolan katosta rapisee. Josh Smith pääsee instrumentteineen esille House Rules- ja Pain And Pleasure -kappaleissa, joista jälkimmäinen on mieluisampi.
Joe Bonamassa vierailee menopalassa Highway Child, jossa runsaan minuutin mittaisen lauluosuuden jälkeen alkaa todellinen kitarakirnuaminen Bonamassan soittaessa liidit ja Connorin vastatessa niihin slidellään. Mike Ziton avustama Shadow Lover sisältää mainioita soolonpoikasia. Eivätkä vierailevat kitaristit tuohon lopu, sillä myös Gary Hoey on pistäytynyt studiossa yhden raidan verran ja saa avukseen vielä harpisti Jason Riccin. Rouhea Shine On hurjine kitara- ja harppusooloineen nousee levyn parhaimmistoon.
”Best Of Me” on monipuolinen levy, jonka jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen kyllästymättä. Vaikka ”4801 South Indiana Avenue” on monin paikoin rankempi kuin ”Best Of Me”, pidän jälkimmäisestä kuitenkin enemmän. Seuraavan kerran kun Joanna Connor Suomeen tulee, niin päästäkää Erja Lyytinen lauteille samaan aikaan, jotta saamme nauttia kahden soittimensa hallitsevan naispuolisen slidekitaristin soitosta.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 4/2023)
