JIMMY JOHNSON – Every Day Of Your Life
(Delmark DE-861)
Viime vuoden marraskuussa 91 vuotta täyttänyt Jimmy Johnson on varmasti yksi pitkäikäisimpiä esiintyviä bluesartisteja koskaan. Tällä hetkellä ainakin ihan kärkipäässä. Keikka-aktiivisuudestaan huolimatta häneltä ei ole tainnut uusia studioäänitteitä 2000-luvulla paljon tulla. Edellinen, jonka tunnen on veljensä Sylin kanssa syntynyt ”Two Johnsons Are Better Than One” vuodelta 2001.
Siksikin tämä uutuus on erittäin tervetullut. Johnsonin taidokkaan sujuva ja kekseliäs kitaransoitto on vähintäänkin entisellään ja samaa voi sanoa hänen ilmeikkäästä, tunnepitoisesta korkeasta tenoriäänestään. Levy on äänitetty viime vuonna kolmessa eri sessiossa Chicagossa ja sen yhdeksästä kappaleesta viisi on Jimmyn omia hengentuotteita.
Johnsonin pitkäaikainen muusikkous niin gospelin kuin soulinkin piirissä on luonnollisesti vaikuttanut hänelle ominaiseen bluestyyliin. Bluesin pariinhan Jimmy siirtyi pysyvämmin vasta 1970-luvun puolivälissä. Levy alkaakin funkysti erinomaisella elämänohjeellisella nimikappaleella, jolla gospelsävytteistä lauluapua antaa Typhanie Monique. Jo ”I’m A Jockey” -levyllä ollut My Ring saa tässä viehkon, keinuvan reggae-taustan. Kuulokuvaan olennaisesti liittyvinä taustalaulajina esiintyvät levyn tuottajat Julie A. Miller ja Elbio Barilari. Kirpakkaasti iskevä funkrytminen blues Rattlesnake ja tehokkaasti jauhava Down In The Valley ovat myös omaa tuotantoa. Sillä kuten myös instrumentaalilla Better When It’s Wet soolovuoron saa Jimmyn kitaran ohella Brother John Kattken soittama Hammond B3. Muista taustamuusikoista mainittakoon kitaristi Rico McFarland ja kosketinsoittaja Roosevelt Purifoy sekä rumpalit Pooky Styx ja Ernie Adams.
Lainamateriaali on kautta linjan erinomaista. Varmaotteisen vauhdikkaasti esitetty B.B. Kingin I Need You So Bad saa seurakseen sykähdyttävän tulkinnan Fenton Robinsonin mollibluesklassikosta Somebody Loan Me A Dime. Jälkeen ei jää myöskään omintakeinen päivitys Percy Mayfieldin hitaasta bluesista Strange Things Happening. Levyn päättää kauniisti Jimmyn vain oman pianonsa säestyksellä laulama Bobby Blandin topten-hitti Lead Me On vuodelta 1960. Tässä kappale on merkitty Duke-pomon Don Robeyn tekeleeksi, oikeasti se on kaiketi Jimmyn ikätoverin, heinäkuussa 1929 syntyneen Lavelle Whiten käsialaa.
Jimmy Johnson on vieraillut Suomessa kahdesti, vuonna 1984 Puistobluesissa ja 1996 Rovaniemellä. Uutta Suomen vierailua ei ehkä uskalla toivoa, mutta hänen tekemisiään kannattaa kyllä seurailla ja ensi sijassa hankkia tämä uusi levy.
Juhani Laikkoja
(julkaistu BN-numerossa 2/2020)
