JIMMIE LAWSON
The Real Deal
(Hila HILACD 001)
(1) Family Man (2) Mr. President (3) Coming On Home (4) Carolina (5) Finland (6) Bo Diddley (7) United States (8) Apples And Cherries (9) God’s Righteousness (10) This May Be The Last Time

1980-luvun jälkipuolella Los Angelesista Suomeen muuttaneen Jimmie Lawsonin monivivahteinen muusikonura on odotuttanut jo pitkään todellista sinettiään. Nyt sellaisen aika on lopultakin käsillä.

Vuonna 1997 Bluelightin toimesta julkaistun, vielä jossain määrin hapuilevan debyyttilevynsä ”Houserockers Feat. Jimmie ‘Bluesman’ Lawson” jälkeen karismaattisen bluesmiehen elämä on täyttynyt pääasiassa keikkailusta – musiikkityylien vaihdellessa bluesin kautta souliin, gospeliin ja jopa jazziin. Levyttävänä artisina Lawson ei ole kuitenkaan, näin kai voi sanoa, päässyt vielä näyttämään todellisia kynsiään – ja ehkäpä juuri siksi hän on myös jäänyt hienoiseen paitsioasemaan kriittisyydestään tunnettujen kotimaisen bluesjournalistien keskuudessa. Tuskin jää enää. Kitaristi Jonne Kulluvaaran sekä monista Yleisradion velvollisuuksistaan muistettavan Heikki Hilamaan yhdessä tuottama ja ”Äijä” Magnussonin legendaarisessa Saunastudiossa edelliskesän aikana taltioitu ”The Real Deal” on nimittäin tyylipuhdas napakymppi.

Säestyskokoonpanona toimiva kombinaatio J. Kulluvaara (national steel- ja akustinen kitara)-T. Leino (huuliharppu ja perkussiot)-K. Karpo (kontrabasso) tarjoilee kautta albumin meidän oloissamme hyvin harvoin kuultua ja siten erityisen haastavaa Sonny Terry & Brownie McGhee –tyylistä akustista kantribluesia luoden ennenkuulemattoman upeat puitteet Lawsonin lämminhenkiselle, riisutulle tulkinnalle. Kovatasoisista instrumentaleista huolimatta ”The Real Dealin” kiistattomana tähtenä esiintyy kuitenkin kaiken aikaa Jimmie Lawson itse – sekä laulajana että myös vakuuttavana, tarvittaessa kantaaottavanakin biisinikkarina: miehen lyyriselle tulilinjalle joutuu matkan varrella mm. Yhdysvaltojen taloudellinen ja hallinnollinen nykytilanne.

Lawson ei myöskään pyri piilottelemaan levyllä uskonnollisuuttaan. Rennosti svengaava ”Coming On Home” ja reippaalla hölkkäkompilla varustettu ”This May Be The Last Time” pohjautuvat molemmat traditionaalisiin gospel-melodioihin, mutta tekstit ovat artistin omaa käsialaa. Sanomaltaan kiekon voimallisinta spirituaalista latausta edustaa ”God’s Righteousness” eikä vahvaa preaching-henkeä puutu myöskään koto-Suomesta julistavasta kappaleesta ”Finland”. Rock’n’rollpuoltaan Lawson puolestaan esittelee mm. Chuck Berry –tyyliin lasketellulla ”Carolina:lla”. Myös taannoin edesmennyttä Bo Diddleytä muistellaan asianmukaisiin rytmillisin ja sanoituksellisin voimakeinoin r’n’b-legendan nimeä kantavalla tribuuttikappaleella. Kokonaiskestoltaan tiiviin (40:32), mutta sisällöltään ilahduttavan vaiherikkaan pitkäsoiton kruunaa vielä hulvaton ragtimeswing-esitys ”Apples And Cherries”.

”Blues ja rhythm & blues ovat osa perintöäni, elämääni ja juuriani. Siksi tämänkaltaisen musiikin ilmaiseminen on ollut minulle helppoa”, kiteytti artisti taannoisessa haastattelussaan. Siinäpä se – toisin kuin monille meistä kateellisista pohjoisen pojista, Jimmielle tämä kaikki on vain niin... kirotun luonnollista.

Pete Hoppula