J. HEARTHILL TRINITY – The Train Of Desire
(Pyros PYROS018)
J. Hearthill Trinityn neljännellä pitkäsoitolla kyyti taittuu ”intohimojunan” vaunussa, eikä aivan Stadin paikallisvuorosta taida ollakaan kyse. 90-luvun puolivälissä alkunsa saanut yhtye on operoinut karismaattisen laulaja-lauluntekijänsä ja rumpalinsa Jussi Sydänmäen kuljettamana nykyisessä kokoonpanossaan vuodesta 2013 lähtien. Hän, kitaristi Mika Kolehmainen ja basisti Marko Mainelakeus saavat uutuuslevyllä ajoittain seurakseen myös Jussin pojan Kasperin, jonka sello-osuudet täydentävät passelisti juurevan keitoksen originellia makuyhdistelmää. Omaan instrumenttivalikoimaansa Sydänmäki on lisännyt mm. elektronista rumpukalustoa sekä erilaisia metkoja kielisoittimia sähköbanjitarista lähtien.
Levyn 13 Trinity-kappaletta ovat tyypillisen sydänmäkimäistä aikaan ja paikkaan sitoutumatonta pokkaritaidetta, jonka tarinoissa yleismaailmallinen kansanperimä lomittuu unenomaisella tavalla elokuvallisiin ja popkulturelleihin ikuisuusaiheisiin rakkaudenjanosta kummitusjahtiin. Tyylillisesti matkaa tehdään jälleen vanhakantaisen kantrin, folkin ja rockabillyn mutta myös 80-luvulle kumartavan punkin ja popin lähituntumassa. Liian ennalta-aavistettavana Trinityn musiikkia ei kuitenkaan voi pitää.
Hillbillybanjolla introttu avaus Papillon vaikuttaa sijoittaneen rautatieretken lähtöaseman suoraan Pirunsaarelle. Nimihölkkä The Train Of Desire taas riipii viatonta ihmismieltä ties mistä suunnasta, avaruudellisten urkusoundien kutitellessa kohtalokkaalla tavalla reissaajan selkäpiitä. Puoliakustisesti rockabillaava Sails On Fire jatkaa taivalta merellisissä heikunkeikun-tunnelmissa. Tuliteemaa käytetään myös brittipopahtavalla melankoliamaalailulla That Fire. Useammista kantrimaisemissa viihtyvistä esityksistä vaikuttavimmillaan yhtye on soundtrack-henkisellä Walk With Me’llä sekä koukuttavan vääristyneellä outlaw-kudelmalla The Days Of Mercy. Epätoivon ja toiveikkuuden välisellä harmaalla vyöhykkeellä rimpuilee myös levyn ennenaikaista häivytystä kartteleva päätöstunnelmointi Fade Away.
Puhuttelevaa musiikkia ja sanomaa monelle nykypäivän reality-tarpojalle, jolle päätyminen keinotodellisuuden vietäväksi tuppaa muutenkin olemaan samanaikaisesti sekä tahtotila että väistämätön kirous.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 4/2021)
