JARMO NIKKU – Landmarks
(Emsalö Music EMCD036)
Jarmo Nikun kakkossooloalbumi on jatkoa parin vuoden takaiselle “Line By Linelle”. Taustajoukoissa ovat samat soittajat kuin viimeksikin: Topi Kurki rummuissa, Jari Heino bassossa, Jari “Heinä” Nieminen kitarassa ja uutena soittajana mukaan liittynyt Timo Pratskin kosketinsoittimissa.
Kappaleiden nimissä on vastaavanlaista sanaleikkiä kuin esikoisalbumillakin. Esimerkiksi F & L on viittaus tätä lukiessanne F1-uransa lopettaneeseen nelinkertaiseen maailmanmestariin Sebastian Vetteliin. Kaikki saksaa koulussa lukeneet tietävät, että saksan kielessä v äännetään f. Han The Jammer puolestaan viittaa Jan Hammeriin. More Or Less DDK sisältää erinomaista Allman Brothers -tyylistä tuplakitarointia, Nieminen hoitaa Dicky Bettsin osan ja Nikku Duane Allmanin tapaan slideosuudet.
Lockdown etenee korona-ajan tunnelmissa, kun ei pääse keikoille, ei ole mitään tekemistä, lunta sataa hiljalleen, aika mataa verkalleen, ajatukset kiertävät rataa yksinäisyydestä yksinäisyyteen. Monesti tuntuu, että seinät kaatuvat päälle ja ollaan viittä vaille tulossa mökkihöperöksi, mutta onneksi tilanne on parempi nyt. Helkkyvien akustisten kitaroiden siivittämä Jackets Off sisältää myös Allman Brothers -tyylistä sähkökitaralurittelua. Levyn rankin kappale New Ford on vanha kunnon nihkeä räkä. Nikun ja Niemisen kaksistaan soittama uusioluenta Faroutin ainoaksi jääneen albumin kappaleesta Walrus Jump (1979 Rev.) helkkyvine kitaroineen, mandoliineineen ja dobroineen on erittäin onnistunut.
Teille kaikille, joiden mielestä progesävelmät ovat pelkkiä loputtoman pitkiä hengettömiä jameja, niin tällä kertaa on toisin. Kun Vesa Aaltonen Prog Bandin levy oli Pisan tornin lailla kallellaan mainstreamiin, niin sitä on tämäkin levy. Muutaman minuutin mittaisia melodisia, kulkevia ja hienoja kappaleita aivan kaikki. Vaikka materiaali on julkaistu Jarmo Nikun nimellä, tämä kuulostaa ihan bändilevyltä. Pratskin sekä Nieminen ovat säveltäneet musiikkia ja sooloaikaakin molemmille irtoaa. Kaikki ovat varmasti saaneet sanoa sanansa myös sovituksiin. Erityisesti tykkään tavasta toteuttaa kappaleet niin, että soolon soittaa joku muu kuin sävellyksen kirjoittaja.
Hieno levy kaikin puolin, jonka ainoa miinus tulee siitä, että tämä on CD, mutta siitä tuskin kannattaa yöuniaan menettää. Jos ja kun kiertueelle lähtevät ja lainamateriaalia tarvitaan niin Allman Brothersin Jessica on aina toimiva vaihtoehto.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 6/2022)
