JARI TOLVANEN BLUES BEARS
Here I Am
(Bear Records BRCD-09)
(1) No More Fooling Around (2) I Didn't Have Time For You (3) Second For Burrel (4) I'm Not A Perfect Angel (5) Black Coffee (6) Your Lovesick Soul (7) Message In Blues (8) Two Bears' Boogie (9) You Don't Fool Me (10) You're The One And Only (11) Forty-Four (12) Here I Am (13) Jumping On The Thin Ice

Jari Tolvanen on – kuten selviää toisaalta tässä lehdessä – kuopiolainen pitkän linjan bluesmies. Tätä CD-tutkailua on hieman vaikea kirjoittaa toistamatta asioita, jotka ovat jo haastattelussa esillä, mutta kuitenkin joitain huomioita: Muistelin, että joku muukin olisi tehnyt samannimisen levyn, lisäksi päässäni pyöri Scorpionsin "Here I am, rockin' like a hurricane". Selailin hieman vanhoja Blues News -lehtiä ja hoksasin, että numerossa #231 on arvostelu Thorbjorn Risagerin samannimisestä levystä. Mutta vaikeahan enää on uusia nimiä keksiä. Lisäksi samalla sivulla (s. 62) on myös arvostelu Pekka Makkonen Bandin omakustanteesta, jolla myös tällä levyllä mukana oleva Hannu Hiltula soittaa. P. Makkonenkin on aikoinaan ollut yksi niistä noin 40 "karhusta", jotka vuosien varrella ovat Big Bad Bearsissa vaikuttaneet .

Tämä on laskelmieni mukaan seitsemäs levy, jolla Jari Tolvanen on mukana. Aiemmat on tehty bändien Big Bad Bears tai Blueswire nimellä.

Materiaali on tälläkin levyllä etupäässä omaa, covereita on kaksi, Burken/Websterin Black Coffee sekä Chester Burnettin aka Howlin' Wolfin Forty-Four. Two Bear's Boogie on pianisti Hannu Hiltulan päästä lähtöisin. Sonny Burken jo vuonna 1948 säveltämä ja Paul Websterin sanoittama bluesahtava evergreen Black Coffee on ollut vuosien saatossa varsin laajaan levytetty. Listoilla se oli ensimmäisen kerran jo 1949 Sarah Vaughanin esittämänä ja Marianne Faithfull levytti sen vuonna 2008. Tällä levyllä sen esittää upeasti Tiina Jortikka, toinen vieraileva solisti Matti Jortikka taas laulaa tuon 44. Levy alkaa reippaalla riffillä ja nopeahkolla perinteisellä blueskaavalla menevällä biisillä, jota seuraa toinen lähes samanlainen blues. Numero 3 viedään läpi ilman torvia ja laulua. Nelosessa on mukana retrohenkeä kuten myös levyn päättävässä instrumentaalissa. 5 ja 10 ovat hitaita triolikomppijuttuja, molemmat mielestäni levyn parasta antia. Two Bears' Boogie alkaa Ray Charles -tyylisellä Hannu Hiltulan pianolla, johon kitara sitten yhtyy, muita soittajia ei tällä raidalla mukana olekaan. Levyllä Jari soittaa joko pienellä säröllä tai kokonaan puhtaalla soundilla – ja turha kai mainita, että joka biisissä on kitarasoolo (soolotilaa saavat kuitenkin ihan kiitettävästi myös piano ja puhaltimet). Piano on miksattu kiitettävän kuuluvaksi läpi levyn ja aihettakin on, sillä niin maukkaasti Hannu Hiltula "koskettelee". Kaikki sovitukset torvineen on tehnyt Jari itse.

Levy on vankkaa rutinoitunutta soitantaa, biisit meneviä, jopa tanssittavia. Ystävättäreni sanoin: "Yllättävän hyvä lauluääni, rullaava rytmi, houkuttaa kuuntelemaan livenä."

Eija Jauhiainen