Levyarvio: Jake La Botz


JAKE LA BOTZ – I Don’t Want It / First McDonell’s On The Moon
(Witchcraft Int. WCI 124, 7″ single)

Saksalaisyhtiön tuore singlenosto amerikkalaislaulaja-näyttelijän Hi-Style -studiossa Chicagossa purkittamista kahdesta kappaleesta selittyy kevään 2022 aikana järjestetyllä Euroopan-turneella, joka ei valitettavasti tälläkään kertaa tuonut tätä huippukiinnostavaa artistia näytille Suomeen saakka.

Monista aikaisemmista BN-esittelyistä tuttu sessiotiimi Scott Ligon (kitara, koskettimet), Beau Sample (basso) ja Alex Hall (rummut, koskettimet, perkussiot) saattaa hyvinkin olla ainoa oikea kopla konkretisoimaan solistinsa uniikkia juurimusiikillista visiota, joka sekoittelee gospelia, bluesia, rockabillyä sekä 1960-luvun utuista folkrock-traditiota toisiinsa erittäin kiehtovalla narratiivisella tavalla. Uskonasioihin siviilissäkin perehtynyt La Botz tuo ennakkoluulottomasti spirituaalisuuttaan ja tämän laidan elämänkokemuksiaan esiin, mutta ripottelee ne oivaltavien, usein sangen outojen tai vähintään satiiristen lyriikoidensa sekä alkukantaisemmissa soundi- ja sävelterritorioissa viihtyvien, miltei transsinomaisten teostensa sekaan. Tällä erää sanan säilä on purevimmillaan sinkun b-puolella ja sen vaikkapa Bob Dylanin 2000-luvun tuotannoille rinnasteisissa raukean släppibasson rytmittämissä americanapuitteissa. Kappaleella laulaja ironisoi tulevaisuudennäkymää, jossa ihmiskunta on viimein onnistunut tuhoamaan materiakiimassaan mahdollisuutensa maapallolla ja lähtenyt kuljettamaan pikaruokaketjun palveluita kohti Kuun otollisempia ostomarkkinoita.

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2022)

Share