eri esittäjiä – Jack Kerouac – 100 Years Of Beatitude
(Bear Family BCD17653, 2-CD)
Nyt pukkaa maripaitaa niskaan ja hyvin temperoitua punaviiniä lasiin. Pitäiskö vielä kaivaa bongorummut esiin komerosta ja joku hassu postmoderni päähine ja sandaalityyppiset jalkineet. No ei tarvitse, kun lykkää tämän Bear Familyn hyvin kuratoidun kokoelman CD-soittimeen.
Olihan tämä pakko laittaa soimaan jo sen takia, että viime keväänä järjestin kavereille runopiirin Teamsissä pandemian ratoksi. Tilaisuudessa keskityttiin Anselm Hollon 1960-luvun runotuotantoon. Hollohan toi Härmään pitkälti beat-runouden suomentamalla ja itsekin kirjoittamalla modernistista runoutta. Hollo asui silloin Lontoossa ja osallistui kuuluisaan Allen Ginsbergin järjestämään runoilijoiden tapaamiseen ja manifestiin Royal Albert Hallissa Lontoossa.11. kesäkuuta 1965. Hollon tunnetuinta käsialaa täällä ovat varmaan hänen suomennoksensa John Lennonin runokirjoista. Runopiirissämme tietysti kuunneltiin bebop jazzia ja Muksuja Hollon ja Saarikosken runoihin. Myös Markku Into ja Jarkko Laine fasinoituivat beat-runoudesta tuolloin ja siirsivät ajattelua rocklyriikan piiriin.
Tämä kokoelma kantaa kannessaan Jack Kerouacin kuvaa ja sisältää raitoina myös Jackin ääntä haastatteluista sekä tekstin luentana. Kerouac ei ollut beat-runoilija, mutta tärkeä osa tätä liikettä, jonka kärjessä kulkivat William Burroughs ja Allen Ginsberg. Ginsbergin Howl-runohan oli käänteen tekevä 1950-luvulla. Sen suomennos oli osa runouden modernismia täälläkin ja esitys Yleisradiossa vuonna 1969 innoitti 83 kansanedustajaa tekemään asiasta eduskuntakyselyn. Oi aikoja, oi tapoja.
Kerouacin klassikkoromaani Matkalla tarjosi useita viittauksia musiikkiin, mm. Wynonie Harrisin I Like My Baby’s Pudding oli mukana,mutta outoa kyllä, se ei ole mukana tällä tupla-CD:llä. Kokoelman täyttää muuten laaja valikoima hipsterimusiikkia aikakaudelta. Levyn paksussa kansivihkossa muistutetaan, että Beat-liike oli kaukana samanaikaisesta Beatnik-nuorisosta partoineen ja bongorumpuineen. Beatnikit jäivät osaksi 60-luvun vakioidiomeja. Beatnik-musiikkia löytyy kyllä tältä kokoelmalta, tosin osa on tehty vain pilailumielessä. Richard Hell teki jopa Beat Generation -kappaleesta NY:n punk-skenen tunnuslaulun nimellä Blank Generation.
Kokonaisuutena tämä on onnistunein kuulemistani Beatnik-kokoelmista. Kattauksen laajuus ja monipuolisuus tekee vaikutuksen Kerouacin ääninäytteineen ja 36-sivuisella syväluotaavalla esseellään.
Jorma Riihikoski
(julkaistu BN-numerossa 3/2022)
